SM-liigan systeemit eivät olleet muuttuneet. Oli 14 joukkuetta, pelattiin 60 ottelun runkosarja (mukana tammikuun tasaus -kierros), 10 parasta meni playoffeihin ja viimeinen karsi sarjapaikastaan.

Tappara lähti kauteen toista kauttaan valmentaneen Sami Hirvosen komennossa, mutta jo syyskuun lopussa viiden liigapelin jälkeen Hirvonen väistyi kakkosvalmentajan tontille, kun päävastuuseen tuli vain hetki aiemmin JYPistä potkut saanut Risto Dufva. Tappara oli voittanut viimeisimmän pelinsä ennen valmentajanvaihdosta, mutta sitä ennen se oli ollut täysin hakoteillä hävittyään neljä ensimmäistä peliään 7-8, 1-5, 0-5 ja 0-6.

Dufvan aikana pelaajamiehistöön tehtiin runsaasti muutoksia ja valmennustakin vahvistettiin legendaarisella Janne Ojasella, mutta mikään ei auttanut. Tappara jäi ulos playoffeista sijalle 12 viiden pisteen erolla kymppisijaan. Jo kauden aikana marraskuussa oli muuten tiedotettu, että Dufvan kausi jää ainoaksi kirvesrinnoissa, sillä tilalle tulee taas kerran Jukka Rautakorpi, ja Dufva jatkaa Raumalle Lukon peräsimeen.

Ennen kautta Tapparan kenties korkeimman profiilin hankinnat olivat TPS:stä hankittu kolmikko Antti Erkinjuntti, Jussi Makkonen ja Sami Venäläinen, jotka pelasivatkin valtaosan kaudesta kirvesrintojen ykkösketjuna. Makkonen oli lopulta joukkueen pistekunkku, Erkinjuntti paras maalintekijä ja pistekakkonen ja Venäläinenkin neljänneksi paras pistemies. Venäläisen lisäksi toinen paluumuuttaja Miikka Männikkö oli korkealla sisäisessä pörssissä.

Kausi aloitettiin ulkomaalaiskolmikolla Joey Tenute, Jake Cepis ja Viktor Ekbom, joista vain viimeksi mainittu kesti kauden loppuun saakka joukkueessa. Kauden aikana joukkueessa ulkosuomalaisista kävivät vielä Brett Skinner ja Jan Platil. Kokonaisuudessaan kausi lienee yksi Tapparan historian huonoimmista ulkomaalaisvahvistusten osalta.

Dufvan tultua valmentajaksi Tappara luopui viidestä pelaajasta (Antti Kangasniemi, Jouni Virpiö, Joni Karjalainen, Joey Tenute, Kim Strömberg) ja lisäksi huiman alkukauden pelannut Tuukka Mäntylä sai lokakuussa KHL-sopimuksen tehtyään peräti 11 tehopistettä 12 ottelussa. Dufvan nopeita hankintoja olivat Jarkko Pyymäki, Tommi Kovanen, Olli Palola, Jerry Ahtola, Teemu Tallberg ja Platil, joiden lisäksi junioreista nostettiin vielä mm. Aleksander Barkov, Otto Räty ja Joonas Liimatainen, joten pelaajatrafiikkia riitti. Lisäksi Platil vaihdettiin vielä kuukauden kuluttua Skinneriin, joka puolestaan vaihdettiin seuraavan kuukauden jälkeen Antti Jaatiseen. Niin ja käviväthän joukkueessa muutaman ottelun ajan myös KooKoosta lainatut Mikko Liukkonen ja Toni Niemi!

Pelaajia tuli ja meni, mutta voittoja lähinnä vain meni. Tappara ei onnistunut voittamaan kahta peräkkäistä ottelua kuin muutaman kerran koko kauden aikana. Uuden valmentajan Dufvan alkupäivien “kuherruskuukauden” aikana joukkue voitti viidestä pelistään neljä, mutta sen jälkeen seuraavat peräkkäisvoitot tulivat vasta tammikuussa. Kauden lopussa Tappara näytti intoutuvan taistelemaan viimeisestä pudotuspelipaikasta otettuaan kolmekin peräkkäistä voittoa, mutta sitten homma kääntyi taas tappiolliseksi, neljä viimeistä peliä toivat yhden pisteen, ja playoff-toiveet hautautuivat.

Ongelmia oli tietysti paljon, kuten sijoitus ja esitykset kertoivat, mutta esitysten ja tarinoiden jo unohduttua voi jälkikäteen tilastoista lukea oleellisimman: Tappara teki SM-liigassa vähiten maaleja (132 kappaletta, keskimäärin 2,2 per ottelu).

Jussi Makkonen, muutaman kauden takainen SM-liigan maalikuningas, oli yksi maalintekovaikeuksista kärsinyt, vaikka voittikin joukkueen sisäisen pistepörssin 33 tehopisteellä – niistä vain seitsemän oli maaleja. Se oli pienin pistemäärä sisäisen pörssin voittajalle ties kuinka pitkään aikaan, ja nyt sentään pelattiin runkosarjassa 60 ottelua. Parhaat maalintekijät olivat Erkinjuntti ja syksyllä joukkueeseen hankittu Ahtola, jotka osuivat 14 kertaa. Kesän hankinnoista Kalle Kaijomaa onnistui hyvin tehden pakille mainiosti 11+11=22 tehopistettä. Yksi positiivisista asioista ja jaksoista nähtiin helmikuussa, kun Arttu Ilomäki nostettiin A-nuorista edustusmiehistöön ja tämä teki kuuden ottelun putkessa peräti 4+7=11 tehopistettä (pelejä yhteensä kaudella 14).

Kauden ylivoimainen Tappara-tarina oli silti Aleksander Barkov Jr. Kirvesrinnoissa vuosina 1994-2005 kymmenen kauden ajan pelanneen venäläisen Aleksander Barkovin Suomessa syntynyt poika nousi SM-liigamiehistöön vain 16 vuoden ja yhden kuukauden ikäisenä lokakuun alussa. Hän aloitti pelinumerolla 17, mutta myöhemmin syksyllä Joey Tenuten saatua monoa nuorukaiselle annettiin isänsä käyttämä pelinumero 16.

Debyyttiottelussaan Hakametsässä Bluesia vastaan Barkov syötti Kalle Kaijomaan voittomaalin ja hänestä tuli liigahistorian nuorin pistemies. Kolme päivää myöhemmin Barkovista tuli liigahistorian nuorin maalintekijä, kun hän Ässiä vastaan ohjasi housuillaan Jussi Makkosen laukauksen maaliin. Sittemmin ennätyksiä syntyi niin nuorten MM-kisoissa kuin vielä NHL:ssäkin, mutta tällä kaudella teinipojan kypsien esitysten ihaileminen Tappara-paidassa oli lähes ainoa valopilkku synkällä kaudella. Harmittavasti kausi jäi kesken kevätkaudella iskeneen mononukleoosin takia. 16-vuotiaana 32 liigapelissä tehot 7+9=16 olivat upea suoritus.

Kauden jälkeen ilmassa oli odotuksia seuraavalle kaudelle, kun aina menestynyt Jukka Rautakorpi oli taas tarttumassa toimeen kirvesrintojen parissa.