Tälläkin kaudella pelattiin 12 joukkueen kesken 50 runkosarjaottelua, joiden jälkeen kahdeksan parasta jatkoi playoffeihin. Viimeiseksi jääneen osana oli liigakarsinnat.

Edelliskauden jälkeen Tappara menetti paljon avainpelaajiaan, muun muassa Timo Jutilan ja Janne Ojasen, ja hankki tilalle paljon kysymysmerkkejä lähinnä ulkomailta, mm. seuran historian ensimmäiset ruotsalaispelaajat Hans Huczkowskin ja Patrik Höglundin.

Kausi alkoi mainiosti, kun Tappara onnistui ensimmäistä kertaa voittamaan sen ja Ilveksen järjestämän Tampere Cupin, jota oli pelattu joka kesä vuodesta 1989 saakka. Turnauksen finaalissa kaatui saksalainen Kölner Haie maalein 4-1. SM-liigan alettua toista kauttaan valmentanut Jukka Rautakorpi ei kuitenkaan saanut hajanaisia palasia koottua missään vaiheessa yhteen – jokunen palanen palapelistä taisi puuttuakin.

Tapparalla oli ongelmia varsinkin maalinteon suhteen ja välillä tuntui, että alle keskitason jalkapallojoukkuekin pystyy tekemään enemmän maaleja ottelussa. Tuloksena kaikkien aikojen alhaisin yhden kauden tehtyjen maalien lukema 139. Yksilöistä useimmin osuivat Aleksander Barkov (17 kertaa), Valeri Krykov (16) ja Jarkko Nikander (15).

Tiukka taistelu playoffeihin pääsystä huipentui runkosarjan viimeisillä kierroksilla. Toiseksi viimeisessä ottelussa Lappeenrannassa Janne Grönvall iski kirvesrinnoille voittomaalin vain neljä sekuntia ennen jatkoajan loppumista. Ja jännityksen kliimaksi koettiin viimeisessä ottelussa, kun Tapparan taistelupari HIFK saapui Tampereelle pakkovoitto edessään. Tappara punnersi itselleen riittäneen tasapelin Ville Niemisen tehtyä maalin kentän molempiin päihin ja piti kahdeksannen sijansa.

Pudotuspeleissä sitten vastaan asettui runkosarjan ykkönen Jokerit, jolta Tappara ei pystynyt viemään otteluakaan. Kahdessa vieraspelissä Tappara teki vain yhden maalin, kotipelissään sentään viisi. Jatkoajalla 5-6 tulleen kotitappion jälkeen puheeksi nousi Jokerien kaksi viimeistä maalia, jotka kumpikin menivät Mika Strömbergin luistimesta maaliin ja ne olisi pitänyt silloisten sääntöjen mukaan hylätä. Ehkä Jokerit oli kuitenkin sarjassa parempi ilman niitäkin.

Jokerit jatkoi aina finaaleihin asti, missä nähtiin jo neljännen kerran peräkkäin sen ja TPS:n välinen kamppailu. Jokerit onnistui nyt ottamaan toisen peräkkäisen mestaruutensa suoraan kolmella voitolla.

Ville Nieminen nousi välittömästi suosikiksi ennakkoluulottomilla esityksillään (10+13=23) ja värikkäällä persoonallaan (120 jäähyminuuttia). Ulkomaalaispelaajien määrää SM-liigassa oli vapautettu ja Tapparassakin niitä vilisi. Kauden aikana joukkueessa nähtiin yllä mainitun ruotsalaiskaksikon lisäksi venäläiset Barkov, Anatoli Fedotov ja Aleksei Tkatshuk, kanadalainen Trevor Gallant ja loppukaudeksi tullut kolmaskin ruotsalainen Ulf Sandström. Kovinkaan suureksi onnistumisprosentti ulkomaalaishankintojen suhteen ei noussut.

Maalivahtiosastolla Mika Noronen nousi 17-vuotiaana pelaamaan ensimmäiset viisi liigaotteluaan. Toni Lydman aloitti hienon pääsarjauransa Tappara-paidassa, vaikka isommat meriitit uralle muualla tulivatkin.