SM-liigan joukkuemäärää ei ollut nostettu vaan 10:llä jatkettiin, mutta ottelumääräksi runkosarjassa tuli nyt 44 ottelua. Kahdeksan ottelun lisäys toteutettiin jakamalla joukkueet kahteen viiden joukkueen “välisarjaan”, joiden sisällä joukkueet kohtasivat toisensa kaksi ylimääräistä kertaa. Sellainen tietty perusurheilullisuus uhrattiin ensimmäistä kertaa ottelumäärän taloudelliselle laajentamiselle, kun toiset vastustajat kohdattiin kuudesti ja toiset neljästi. Jatkopelit pysyivät entisellään, kun neljä parasta pääsi playoffeihin, sarjajumbo putosi divariin ja toiseksi viimeinen joutui karsintoihin.

Runkosarjan voitosta käytiin kova kamppailu Rauno Korven Tapparan ja Pentti Matikaisen Kärppien välillä. Neljänneksi viimeisellä kierroksella Tappara näytti ottavan ratkaisevan voiton kaadettuaan Kärpät Oulussa Timo Jutilan jatkoaikamaalilla, mutta sitten joukkue hävisikin loput ottelunsa ja jäi runkosarjassa kakkoseksi Kärppien pokatessa runkosarjan voittopokaalin.

Runkosarjasta kannattanee nostaa esiin myös paikallispelit, joita ensimmäistä kertaa oteltiin nyt kuusi kappaletta. Innostiko sitten lisääntynyt pelimäärä maalintekoon vai mistä oli kyse, mutta joka tapauksessa Tappara ja Ilves mättivät toisistaan hirmuisia voittoja tällä kaudella: kirvesrinnat voittivat 11-0, 9-4 ja 6-3, ja Ilves tasasi puntit omilla voitoillaan 7-0, 6-0 ja 6-3.

Pari viikkoa ennen runkosarjan loppua Tappara koki pahan takaiskun, kun joukkueen ykkössentteri Erkki Lehtonen mursi jalkansa ja jätti valmennusjohdolle ison ongelman juuri ennen kauden tärkeimpiä pelejä. Ratkaisu ongelmaan löytyi 18-vuotiaasta tulokkaasta Janne Ojasesta, joka nostettiin ennakkoluulottomasti ykkösketjuun eikä nuorukainen pettänyt.

Pudotuspeleissä vastaan tuli tuttu vastustaja TPS, joka vei ensimmäisessä ottelussa Tapparalta kotiedun. Tappara ei kuitenkaan häkeltynyt vaan voitti kolme seuraavaa ottelua ja jatkoi finaaleihin jahtaamaan toista peräkkäistä mestaruutta.

Finaaleissa Tappara aloitti ottamalla voitot niin Oulussa kuin Tampereellakin ennen kuin Kärpät kotivoitollaan kavensi voitot 2-1:een. Tappara piti etunsa Tampereella ja otti kolmannen voittonsa saaden ensimmäisen ratkaisumahdollisuuden Ouluun.

Ja siitä matsista tulikin juhlaa: Reijo Mikkolainen karkasi alta puolen minuutin iskemään 1-0. Ensimmäisenä ulkomaalaisena Tappara-paidassa Suomen mestaruuden voittanut puolustaja Tim Thomas teki 2-0 ja toisen erän alussa Teppo Numminen jatkoi lukemiksi 3-0. Mikkolainen teki vielä toisen maalinsa ja kapteeni Timo Susi kaunisteli loppunumeroiksi 5-2, ja mestaruuden juhlinta oli taas valmis alkamaan.

Pudotuspeleissä otteluihin löytyi ratkaisijoita leveältä rintamalta. Hannu Oksanen ja Pauli Järvinen mm. täräyttivät finaaleissa hattutempun mieheen ja pudotuspelien paras pistemies taas oli Tommi Pohja. Suurin yllättäjä oli kuitenkin vielä 19:ttä syntymäpäiväänsä odotellut Ojanen, joka täytti Lehtosen Ekun suuret saappaat uskomattoman hyvin ja iski 10 tehopistettä yhdeksässä ottelussa.

Ojanen oli onnistunut jo runkosarjassa tehoin 18+13=31 ja pokkasikin kauden päätteeksi SM-liigan parhaan tulokkaan palkinnon. Tapparassa Jannen edelle runkosarjan pistepörssissä ylsi kuitenkin vielä kuusi miestä, heistä ykkösenä 51 tehopistettä nakutellut Timo Susi.

Janne Ojanen oli yksi osallinen myös kauden isossa selkkauksessa ikätoveriensa Teppo Nummisen ja Jukka Marttilan kanssa. Kolmikko yritti kieltäytyä vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisoista eri syihin vedoten ja pelaten samalla Tapparan liigaotteluita. Lopulta kolmikko aiottiin laittaa kisojen ajaksi pelikieltoon kotimaan sarjassa, ja Tappara taipui päästämään Ojasen ja Marttilan maajoukkueeseen. Numminen sen sijaan jäi kisoista pois lääkärintodistuksella silmävaivaisena ja sai lopulta Tapparan vastalauseen jälkeen pelata sarjapelit kisojenkin aikana.

Kauden jälkeen Tapparasta häipyi taas rutosti kokemusta, kun Seppo Ahokainen ja vain tämän yhden kauden Tapparassa pelaamassa käynyt Matti Rautiainen lopettivat. Jorma Sevónin liigaura päättyi jo kesken kauden. Tapparassa kaksi mestaruutta voittanut kokenut maalivahti Markus Mattsson lopetti myös uransa, vaikka hänellä olisi ollut vielä vuosi jäljellä sopimusta.