Ennen SM-liigakauden alkua pelattiin myös yhdet Tappara-historian kuuluisimmista otteluissa, kun elokuussa Euroopan Cupissa Tappara sai vastaansa maailman parhaan seurajoukkueen Moskovan ZSKA:n eli käytännössä Neuvostoliiton maajoukkueen. Ensimmäisessä osaottelussa Tappara yllätti voittamalla 2-1 ja toisessakin se venyi vain maalin tappioon 4-5. Mentiin rangaistuslaukauskilpailuun, jonka ZSKA onnistui voittamaan. Superyllätys oli todella lähellä.

SM-liigassa pelattiin taas 36 runkosarjaottelua 10 joukkueen kesken. Playoffeihin selvisi neljä parasta, kaksi huonointa joutui karsimaan sarjapaikastaan.

Edelleen Kallu Nummisen valmentama Tappara voitti runkosarjan, vaikka teki sarjassa vasta kuudenneksi eniten maaleja. Varsinkin kauden alkupuolisko sujui suorastaan järisyttävän hyvin, kun 16 ensimmäisestä pelistä tuli 14 voittoa. Sen sijaan loppuvaiheessa oli jo vähän vaisumpaa, kun yhdeksän viimeistä peliä toi vain kolme voittoa. Ässät jäi kuitenkin kahden pisteen päähän taakse.

Välierissä pelattiinkin sitten paikallissarjoja, kun Tappara kohtasi ensimmäistä kertaa playoffeissa Ilveksen, ja toinen välieräpari oli länsirannikon kamppailu Ässien ja TPS:n kesken. Vasta kolmatta kauttaan pelattavissa playoffeissa Tappara ja TPS olivat olleet mukana joka kerta, Ässille kerta oli toinen ja Ilvekselle ensimmäinen.

Tampereen paikallistaistossa Tappara oli selvä suosikki paitsi hallitsevana mestarina myös senkin takia, ettei se ollut hävinnyt Ilvekselle kertaakaan runkosarjassa (kolme voittoa ja tasapeli). Tappara ottikin helpohkosti edun itselleen voittaen kaksi ensimmäistä ottelua, joissa Ilves kykeni tekemään vain kaksi maalia. Kolmannessa Ilves kuitenkin heräsi hetkeksi ja otti voiton jatkoajan jälkeen. Neljäs ottelu oli taas selkeästi Tapparan ja sen myötä Tappara meni kolmannen kerran kolmesta mahdollisuudesta finaaleihin.

Kahdella ensimmäisellä kerralla vastassa oli ollut TPS, joka nyt kuitenkin jäi voiton päähän loppuottelupaikasta, joten Tapparan vastustajaksi tuli siis Ässät. Ensimmäinen ottelu Tampereella meni murskatunnelmissa Tapparan takoessa taululle ylivoimaiset 8-0 -lukemat. Lehdistö jakoi kultamitaleita jo viimeistään tämän ottelun jälkeen, ja valitettavasti myös Tapparan pelaajat taisivat uskoa homman jo ratkenneen. Porissa oltiin kuitenkin toista mieltä ja Ässät vei kolme seuraavaa ottelua lukemin 3-2, 8-4 ja 6-3 jättäen Tapparan vain haaveilemaan toisesta peräkkäisestä mestaruudesta.

Jossittelulle jäi taas kerran sijaa, sillä jatkoajalle menneessä toisessa ottelussa Pertti Koivulahti laukoi lisäajalla tolppaan ja lähes välittömästi sen jälkeen Ässät osui. Lopulta Tapparan kaatoi lähinnä “Iso musta”: pudotuspelien pistepörssin voittanut V-P. Ketola teki pelkästään viimeisessä finaalissa hurjat tehopisteet 2+4!

Kauden tehokkain Tappara oli Martti Jarkko niin runkosarjassa kuin playoffeissakin. Playoffeissa Jarkko teki peräti 14 tehopistettä kahdeksassa ottelussa, mutta se ei riittänyt edes lähelle ykkössijaa, kun yhden pelin enemmän pelannut Ketola paukutti 20 pinnaa. Jukka Alkula iski runkosarjassa yli 20 maalia.

Erkki Lehtonen ja Jorma Sevón pelasivat tulokaskautensa SM-liigassa. Sevón teki runkosarjassa 21 tehopistettä ja Lehtonen 15. Kaikkien aikojen Tappara-maalivahti Antti Leppänen jätti maalikehikkojen vartioimisen nuoremmilleen 14 vuoden ykkösjoukkueuran jälkeen. Pertti Ansakorpi pisti vielä vuodella paremmaksi päättäen oman 15-vuotisen urakkansa Tapparassa.