SM-liigan sarjasysteemi oli havaittu hyväksi eikä siihen ollut tehty muutoksia: 10 joukkuetta kohtasivat toisensa neljästi, ja 36 runkosarjakierroksen jälkeen neljä parasta ratkaisivat mestaruuden playoffeissa, kaksi viimeistä puolestaan karsivat sarjapaikastaan.

Kalevi Numminen valmensi Tapparaa viimeistä vuottaan ennen lyhyttä paluutaan 90-luvun alussa. Lievän alkutakeltelun jälkeen Kallu johdatti joukkonsa runkosarjakakkoseksi viisi pistettä Ässien perässä ja viisi pistettä TPS:ää edellä. Pudotuspeleihin selvisi neljä parasta joukkuetta, joista nämä jo mainitut Tappara, Ässät ja TPS olivat jakaneet SM-liigan historian kaikki kolme aiempaa mestaruutta, yksi jokaiselle.

Pudotuspelien välierissä vastassa oli tällä kertaa turkulaisjoukkue, jonka Tappara oli runkosarjassa voittanut kolmesti. Välieräsarja oli vahvan kotivoittoinen ja erittäin maalirikas: molemmat voittivat kaikki kotiottelunsa ja otteluissa tehtiin keskimäärin peräti 11,2 maalia. Koska Tappara oli alunperin hankkinut kotiedun paremmalla runkosarjasijoituksellaan, pelkät kotivoitotkin riittivät finaalipaikkaan. Viidennessä ottelussa Tappara johti jo 7-1, mutta TPS nousi uhittelemaan tehtyään neljä peräkkäistä maalia. Tapparan onneksi kiri ei riittänyt.

Finaaleissa vastaan tuli edellisvuoden tavoin Porin Ässät, ja nyt Tapparalle eivät pelkät kotivoitot enää riittäisikään, koska kotietu oli porilaisilla. Sen tietäen Tappara aloitti sarjan vahvasti ja voitti ensimmäisen ottelun Porissa 6-3. Tappio oli koko kauden aikana vasta toinen, jonka Ässät oli joutunut kärsimään kotihallissaan.

Tapparan tahdissa jatkettiin Tampereellakin Jukka Porvarin iskiessä jatkoajalla Tapparalle voittomaalin 4-3. Tapparalla oli siis katkaisumahdollisuus jo kolmannessa ottelussa, mutta selkä seinää vasten Ässät taisteli voiton maalein 5-3 ja siirsi vielä ratkaisua. Tappara ei onnistunut ratkaisemaan mestaruutta vielä toisellakaan yrittämällä, sillä Ässät vei neljännen ottelun jälleen jatkoajalle ja tällä kertaa ratkaisija löytyi porilaisleiristä.

Viides ottelu saisi siis taas toimia lopullisena ratkaisijana. Maaleja tehtiin harvaan ja tasaiseen tahtiin kaksi erää, jonka jälkeen toiselle erätauolle lähdettiin lukemissa 2-2. Kolmannessa erässä kentälle saapui vahvasti latautunut ja ilmeisen kovakuntoisempi Tappara, joka iski kolme maalia ja jätti vastustajansa nollille. Viides ottelu Tapparalle maalein 5-2 ja toinen mestaruus liigan nelivuotisen taipaleen aikana.

Kauden maalikuningas Tapparassa oli Antero Lehtonen, joka iski runkosarjassa peräti 35 osumaa ja playoffeissakin vielä kahdeksan lisää, vaikka nyt jäikin yhdeksän maalia tykittäneen Porvarin taakse. Koko pudotuspelien pistekuningas oli Pertti Koivulahti, joka keräsi pisteitä 3+12=15.

Eniten maaleja Tappara-paidassa niin runkosarjassa kuin playoffeissakin tehnyt Timo Susi aloitti pitkän Tappara-aikansa tekemällä kauden aikana uransa ensimmäiset 17 runkosarjamaalia ja kaksi pudotuspelimaalia. Jari Lindgrenillekin kausi oli ensimmäinen Suden ja jo yhden kauden konkarin Erkki Lehtosen ketjussa.

Pekka Marjamäki lähti kauden jälkeen pariksi vuodeksi Ruotsiin pelaamaan. Keijo Männistö lopetti koko peliuransa. Martti Jarkko jatkoi pelaamista, mutta kirvesrintojen ympyrät oli hänen osaltaan nyt kaluttu loppuun.