Viimeisen kerran ilman pudotuspelimuotoista liigaa pelattu sarja oli todellista Tapparan juhlaa. 36:sta ottelustaan Tappara hävisi vain kolme – kahdesti HIFK:lle ja kerran KooVeelle – ja pokkasi mestaruuden ylivoimaisella 11 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen IFK:hon. Mestaruus ratkesi jo kolme viikkoa ennen sarjan päättymistä vierasvoitolla Ässistä – ottelukierroksiakin oli jäljellä vielä viisi. Pariin jäljellä olevaan vieraspeliinsä Tappara ajeli joukkuebussillaan, joka julisti näkyvästi: “Mestarit tulevat!”

Raumalla Tappara mm. heitti pakkiin parin Pertti Koivulahti – Pertti Ansakorpi, kun taas hyökkäyksenä sentterinä viiletti peruspuolustaja Antti Perttula. Siitä huolimatta voittoluvuiksi kirjattiin 7-0.

Marraskuun 17. päivän jälkeen Tappara ei hävinnyt enää kertaakaan, vaan pelasi peräti 24 ottelua ilman tappiota! Putkeen mahtui 18 voittoa ja kuusi tasapeliä. Joukkueen maaliero 200-98 kertoo jo omaa kieltään joukkueen ylivoimaisuudesta, sillä 1970-luvun puolivälissä puolustuspeli ei ollut vielä ihan samojen tiukkojen systeemien mukaista kuin nykyaikoina. 2,72 päästettyä maalia ottelua kohden on ajankohtaan nähden mahtavan alhainen luku.

Välittömästi sarjan päättymisen jälkeen alkaneeseen B-maajoukkueturnaukseen oli valittu neljä kirvesrintaa, jotka kaikki kieltäytyivät sillä kertaa kunniasta, mikä sai maajoukkuevalmentaja Matti Väisäsen kummeksumaan asiaa. Kerrankin kun Tappara-pelaajia oli valittu mukaan eikä heitä ollut maajoukkuevalinnoissa syrjitty, kuten oli epäilty ja väitetty. Väisänen pohti myös, olisiko maajoukkuepelien ja Tapparan mestaruusjuhlien päällekkäisyydellä tekemistä sen kanssa, että pelaajille oli tullut esteitä liittyä B-maajoukkueeseen.

Tappara käytti kaudella 19 kenttäpelaajaa, joista peräti kymmenen onnistui maalinteossa 10 kertaa tai useammin. Suurimmista luvuista vastasivat Jukka Alkula (26+20=46), Martti Jarkko (27+16=43), Pertti Koivulahti (15+22=37) ja Antero Lehtonen (26+7=33). Pekka Marjamäki iski pakin tontiltaan 16 maalia, mikä pysyi Tappara-pakkien ennätyksenä reilut 20 vuotta ennen kuin kauden aikana parikymmentä ottelua enemmän pelannut Derek Mayer onnistui sen rikkomaan.

Jukka Porvari pelasi ensimmäisen kautensa Tapparan pääsarjajoukkueessa. Opiskelujensa vuoksi “Proffaksi” nimitetty kolossimainen pakki Antti Perttula lopetti peliuransa ja siirtyi työelämään – päätyen matematiikan professoriksi.

Kirvesrinnoille mestaruus maistui makealta useamman vuoden määrätietoisen työn päätteeksi – olihan edellisestä mestaruudesta ehtinyt vierähtää jo yli 10 vuotta. Vuosikymmenen alussa Tappara oli Kalevi Nummisen johdolla aloittanut kovaan harjoitteluun perustuvan projektinsa heikosti sujuneen 60-luvun jälkipuoliskon jälkeen. Nousu kohti huippua tapahtui nopein ja vakain askelin, porras kerrallaan, ja lopulta se huipentui tähän vuoden 1975 mestaruuteen. Samalla päättyi myös Mikko J. Westerbergin paljon puhetta herättänyt omistajuus Tapparassa.