Joukkuemäärä oli pysynyt kymmenessä, mutta sarjamuotoon oli tehty muutoksia täksi kaudeksi. Ensinnäkin entinen SM-sarja oli nyt SM-liiga ja uutuutena mukana oli 36 runkosarjaottelun jälkeen neljän parhaan joukkueen kesken käytävät pudotuspelit, joissa mestari vasta ratkaistaisiin. Runkosarjan voiton vei Turun Palloseura, josta Tappara jäi seitsemän pisteen päähän.

Tappara toimi hyväntekijänäkin, kun ennen 2010-luvulla tapahtunutta liigapaluutaan ainoaa liigakauttaan pelannut Vaasan Sport tahkosi 11 ensimmäistä sarjakierrosta ilman pisteitä, kunnes viimein onnistui kaatamaan juuri Tapparan kotihallissaan maalein 7-6. Sportin visiitti pääsarjassa jäi lyhyeksi, kun se keräsi vain 11 pistettä ja sarjajumbona putosi takaisin ykkösdivisioonaan.

Ensimmäisen playoff-sarjansa Tappara kävi sitten välieräotteluissa Ässiä vastaan. Heti ensimmäisessä ottelussa nähtiin Suomen oloissa harvinainen jatkoaika ottelun varsinaisen peliajan päätyttyä tasan 2-2. Kun jatkoaikaa oli pelattu 4:05, Pekka Marjamäki kirjoitti siniviivakudillaan itsensä historian lehdille ensimmäisen suomalaisen jatkoaikamaalin tekijänä.

Toisessa ottelussa Porissa Tappara sai sitten jo varsinaisen peliajan puitteissa riittävän eron aikaan voittaen 6-4 ja eteni finaaleihin.

Finaalivastustajaksi tuli TPS, joka edellisellä kaudella oli ollut sarjan keskikastia, mutta oli vahvistunut paljon saatuaan paikalliskilpailijansa TuTon parhaat pelaajat. Runkosarjassa joukkueet olivat kohdanneet neljästi; tuloksena peräti kolme tasapeliä ja yksi TPS:n voitto.

Finaalipeleissä Tapparan ongelmaksi muodostui TPS:n maalivahtipeli ja oma tehottomuus. Ensimmäisen finaalin Turussa TPS voitti 4-1 maalivahti Ylösen torjuttua mm. Mikko Leinosen ja Jukka Porvarin läpiajot. Toisessa ottelussa Tampereella TPS otti nopeasti 1-0 -johdon. Tappara ei antanut periksi, vaan lisäsi vauhtia ja Jukka Alkula onnistui tasoittamaan toisen erän lopulla. Kolmannessa erässä Tappara painosti kovasti, mutta Oiva Oijennuksen tolppakutia lähemmäksi ei päästy. Sitten 21 sekuntia ennen peliajan loppua Seppo Repo iski ruuhkan läpi voittomaalin ja jätti Tapparan hopealle.

Runkosarjan tapparalainen tehotykki oli tutusti Martti Jarkko 64 tehopisteellään. Jukka Alkula oli paras maalintekijä 27 osumallaan. Pudotuspelien neljässä ottelussa kukaan Tapparan pelaaja ei onnistunut kahta tehopistettä paremmin.

Kauden aikana nähtiin uutta ja erikoista, kun Pohjois-Amerikan ammattilaisjoukkueet Winnipeg Jets ja Toronto Toros kävivät syyskuussa 1975 myös Hakametsässä pelaamassa Tapparaa vastaan. Joukkueet pelasivat WHA-liigassa, joka pyrki haastamaan NHL:n valta-aseman Pohjois-Amerikassa 1970-luvulla mutta hävisi taistelun ja kuihtui pois. Tappara pelasi kummankin kanadalaisen kanssa tasapelin, Jetsin kanssa 3-3 ja Torosin kanssa 5-5.