Tappara oli pudonnut nykyistä ykkösdivisioonaa eli Mestistä vastaavaan Suomen sarjaan jäätyään edellisellä kaudella SM-sarjan viimeiseksi. Kauaa Tappara ei kuitenkaan aikonut alemmalla tasolla henkeä vetää eikä sen myöskään niin tarvinnut tehdä. Toisin kuin myöhempinä vuosikymmeninä huippupelaajia jäi joukkueeseen sarjasta putoamisesta huolimatta, ja pääsarjatason pelaajat kiskoivat seuran ilman tappioita takaisin mestaruussarjaan. Rasitteeksi jäi vain kaksi tasapeliä, mutta muuten kausi sujui lähinnä helppojen murskavoittojen merkeissä. Tappara teki keskiarvona yli yhdeksän maalia per peli!

Suurin voitto tuli heti alkukierroksilla, kun Tappara murskasi Turun Kisa-Veikot 23-1. Seppo Mäkinen teki viisi maalia, Matti Kaski ja Pentti Hyytiäinen hattutemput mieheen.

Tappiottomuudesta huolimatta nousu ratkesi vasta kauden toiseksi viimeisessä ottelussa, paikallispelissä TP-V:tä vastaan, sillä alkukaudesta kirvesrintojen kanssa tasoihin yltänyt Palloveikot oli vielä iskuetäisyydellä, mikäli loppukierrokset sujuisivat heidän kannaltaan suotuisasti. Tappara tuli terävästi ratkaisupeliin, mutta TP-V:n maalivahti Pentti Koskela torjui maalintekoyrityksen toisensa jälkeen. Seppo Mäkinen onnistui vihdoin tekemään avausmaalin toisen erän alussa, ja sinetti sarjanousulle saatiin reilut pari minuuttia ennen loppua, kun Jouni Seistamo teki lukemiksi 2-0 ja purki pelistä suurimman jännityksen.

Seppo Mäkinen takoi 14:ssä ottelussa 18 maalia ja 29 tehopistettä voittaen pistepörssin. Pitkän linjan tapparalaiset Timo Ahlqvist ja Matti Kaski jäivät vielä mukaan talkoisiin nostamaan Tapparan takaisin SM-sarjaan ennen kuin siirtyivät Tapparan kakkosporukkaan Hilparaan jäähdyttelemään. Tapparan historian toinen ulkomaalaispelaajakin nähtiin Suomen sarjan lounaislohkon taistoissa mukana: myös joukkueen valmentajana toiminut Douglas Kowel iski kuusi maalia pelaamissaan yhdeksässä pelissä.

Antti Leppänen pääsi pelaamaan ensimmäiset ottelunsa miesten joukkueessa. Loisteliaan uran avausmatsi käytiin Pitäjänmäen Tarmoa vastaan. Taakse meni yksi maali, kun Tappara voitti 9-1.

Myös Suomen Cup oli mukana ohjelmassa tälläkin kaudella. Cupin kahdella ensimmäisellä kierroksella Tappara sai vastaansa Ilvekset. Ensimmäisen kierroksen vastus Jämsänkosken Ilves pelasi maakuntasarjaa, yhtä porrasta Tapparaakin alempana, ja hävisi kirvesrinnoille 2-14. Juhani Peltola teki Tapparalle neljä maalia. Toisella kierroksella vastassa oli itse Tampereen Ilves, kauden tuleva Suomen mestari. Ilves voitti ensimmäisen erän 3-1, mutta 60 minuutin jälkeen taululla olikin Tapparan yllätysvoitto 7-4. Hattutempun iski nyt Teuvo Peltola.

Kolmannella kierroksella Tapparalla oli taas vastassa maakuntasarjan joukkue, Rauman Säppi. Tappara jatkoi välieriin 6-1 -voitolla. Välierissä vastaan piti tulla Rovaniemen Palloseura, edelleen maakuntasarjajoukkue, joka oli päässyt neljän parhaan joukkoon luovutusvoitolla. Tällä kertaa luovuttaja oli vuorostaan RoPS, ja Tappara eteni Cupin finaaliin mestaruussarjajoukkue Lahden Reipasta vastaan.

Tappara johti Lahdessa pelattua finaalia vielä pari minuuttia ennen loppua 5-4, mutta Reipas tasoitti ja mentiin jatkoeriin, jotka pelattiin täysimittaisena maaleista huolimatta. Neljäs erä päättyi maalittomana ja mentiin vielä viidenteen erään. Reipas voitti tuon viidennen erän 3-1 ja vei Cup-mestaruuden maalein 8-6.

Tappara oli alemmassa sarjassa pelaamisestaan huolimatta täysin pääsarjatason porukka. Ensimmäisten hävittyjen harjoituspelien jälkeen se mm. kaatoi mestaruussarjan ylempään loppusarjaan yltäneistä joukkueista TPS:n kahdesti, samoin kuin Lukon, RU-38:n ja cup-ottelussa Ilveksen. Yhdessä erikoispeleistään Tappara kävi Varkaudessa avaamassa uuden tekojääradan harjoitusottelussa toisessa lohkossa pelannutta suomensarjalaiskumppaniaan Warkauden Urheilijoita vastaan. Tulos oli peräti 18-2 Seppo Mäkisen paukutettua kuusi osumaa.

Varkauden pelissä paluun kaukaloon teki myös Timo Ahlqvist, joka oli osallisena kauden kohutapauksessa, jossa ruotsalaisen Rögle BK:n Ulf Sterner löi Tampereen yhteisjoukkuetta Allianssia edustanutta Ahlqvistia tahallisesti mailallaan päähän. Ahlqvist oli sairaalahoidossa useita päiviä ja palasi kaukaloon vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Sterner selvisi ilman pelikieltoa.