1960-luvulle siirryttiin Tapparan säilyessä edelleen mitalikannassa kiinni. Toista peräkkäistä mestaruutta ei tullut, vaan joukkue jäi hopealle neljä pistettä ykköspaikan takana. Hopeakin tuli vain maalieron turvin. Koko mitalikolmikko löytyi taas Koulukadun kotikaukalosta.

Pistemenetyksiä tuli niin harmittavalla kuin yllättävälläkin tavalla. Tammikuun alussa Turussa TPS:ää vastaan Seppo Liitsola teki viimeisellä sekunnilla maalin, joka olisi muuttanut tasapelin 4-3 -voitoksi. Maalituomari sytytti punalampun, mutta TPS:n maalivahti väitti kiekon menneen sivuverkon puolelta. Maaliverkosta ei löytynyt kiekon mentävää reikää, ja toinen pelin tuomareista olisi hyväksynyt maalituomarin vahvistamana maalin syntyneen, mutta toinen tuomareista uskoi maalivahtia ja maali hylättiin. Tappara teki maalin hylkäyksestä ja erotuomarin puutteellisena allekirjoittamasta pöytäkirjasta protestin ja vaati uusintaottelua, mutta protestia ei otettu käsittelyyn muotoseikkojen vuoksi.

Heti seuraavassa pelissään Tappara kärsi hämmentävän yllätystappion lopulta sarjasta pudonneelle HPK:lle ottelussa, jota se hallitsi mielin määrin muttei onnistunut maalinteossa kertaakaan. Hämeenlinnalaiset puolestaan onnistuivat sen yhden kerran. Toinen pistemenetys, jota ei taatusti ollut laskettu kaavailuissa mukaan, oli tasapeli Lappeenrannassa SaiPaa vastaan.

Sarjaan tuli puoliyllättäen kuukauden taukokin, kun Leijona-maajoukkue lopulta vasta tammikuussa tulleella päätöksellä pääsi mukaan Squaw Valleyn olympiakisoihin, ja SM-sarjaan tehtiin ottelusiirtoja. Tauon jälkeen pelejä joukkueilla oli jäljellä vielä 5-6. Ilves näytti varmistavan mestaruutensa hyvissä ajoin, kunnes se toiseksi viimeisessä ottelussaan karahtikin tappioon HJK:lle. Se oli ykkösenä neljän pisteen turvin, mutta Tapparalla oli jäljellä vielä kaksi peliä, joista toinen vieläpä juuri Ilvestä vastaan. Mikäli Tappara voittaisi pelinsä, se nousisi tasapisteisiin Ilveksen kanssa, ja mestaruudesta pelattaisiin uusintaottelu.

Mestaruushaave kaatui kuitenkin heti pari päivää myöhemmin Tapparan hävitessä TK-V:lle, mikä varmisti Ilveksen mestaruuden. Samalla TK-V nousi pisteellä Tapparan ohi hopeasijalle, mutta sen ottelumäärä oli jo täynnä. Tappara sai viimeisestä pelistään Ilvestä vastaan raavittua yhden lisäpisteen, jonka ansiosta se nousi uudelleen TK-V:n ohi kakkoseksi maalieron turvin.

Suoraan joukkueen pisteykköseksi ponkaisi ensimmäisellä miesten kaudellaan vasta 19-vuotias Timo Ahlqvist, joka osui maaliin keskimäärin kerran jokaisessa ottelussa ja keräsi yhteensä 28 tehopistettä. Esko “Sulppi” Luostarinen ja syöttökone Pentti Hyytiäinen seurasivat Ahlqvistia joukkueen sisäisessä pörssissä. Myös Hyytiäiselle kausi oli vasta ensimmäinen junnuvuosien jälkeen.

Yksittäisten otteluiden tehoista kannattaa mainita Luostarisen iskemät kuusi maalia kotiottelussa SaiPaa vastaan.

Kauden muista kuin mestaruussarjaotteluista voi mainita jo elokuun alussa tehdyn reissun Itävaltaan ja Italiaan. Alberto Bonacossa -turnauksessa tuli tappiot Italian mestarille HC Cortinalle (0-3) ja Belgian mestarille Antwerp IHC:lle (2-3). Matkalla pysähdyttiin Obertsdorfiin, missä oli peli Saksan mestaria EV Füsseniä vastaan, tappio siitäkin (2-5).

Kauden jälkeen maajoukkuemaalivahti Esko Niemi lähti etelään TPS:n riveihin, ja TBK-ajoista asti mukana ollut Aulis Hirvonen siirtyi Tapparan valmennusjoukkoihin. Myös Erkki Hytösen 10 kauden mittainen pelaajaura TBK:ssa ja Tapparassa päättyi ja hänkin siirtyi valmennuspuolelle.

Kauden uutuus oli mainoksien tuleminen pelipaitoihin. TPS ehti ensimmäisenä, mutta Tappara seurasi nopeasti perässä omalla Atlas-mainoksellaan. Sanomalehdet eivät uutuudesta tykänneet, vaan ne tapasivat sutata lehdessä julkaisemissaan pelikuvissa mainokset piiloon.