Tappara nappasi historiansa viidennen mestaruuden loppujen lopuksi melko ylivoimaiseen tyyliin. Joukkue hävisi vain kaksi ottelua ja niistäkin toisen viimeisellä kierroksella itselleen panoksettomassa ottelussa vielä hopeasta taistellutta Lukkoa vastaan.

Tappara iski taululle ne kuuluisat “hämäläisnumerot” useampaan kertaan, ja vain juuri Lukko pystyi tekemään edes suunnilleen saman verran maaleja kuin kirvesrinnat. Tapparan tehtyjen maalien keskiarvo oli peräti 5,9 per peli. Puolustuspelissä Tappara oli kirkkaasti muita parempi päästäen kaudella yli 20 maalia vähemmän kuin seuraavaksi vähiten maaleja päästänyt TPS. Sarjan parhaisiin maalivahteihin kuuluneen Esko Niemen siirtyminen Turkuun ei siis ollut ollut merkittävä menetys, kun Isto Virtanen tuli tilalle tolppien väliin Raumalta.

Mestarijoukkueen supertykki oli Timo Ahlqvist, joka paukutti peräti 26 maalia 18 ottelussa. Myös Jouni Seistamo pääsi maali-per-peli -tahtiin. Molemmat miehet keräsivät myös yhteensä 32 tehopistettä, ja olivat koko mestaruussarjankin pistepörssissä sijoilla 1 ja 2. Ensimmäistä kertaa mestaruussarjan historiassa pistepörssin voitto tuli Tapparalle, samoin maalikuninkuus. Ja sarjan täydensi vielä jäähykuninkuuskin, kun Kalevi Numminen keräsi uuden yhden kauden jäähyennätyksen 35 minuuttia.

Tappara pelasi melkein koko kauden ilman Yrjö Hakalaa, yhtä 1950-luvun parasta kotimaista jääkiekkoilijaa, joka joutui syksyllä olkapääleikkaukseen ja pystyi pelaamaan vain neljä mestaruussarjapeliä. Edellä mainittu Virtanen oli joukkueen uusi ykkösvahti, mutta historian kannalta iso asia oli myös koko lopun vuosikymmenen joukkueessa vaikuttaneen Matti Peltosen nousu edustusjoukkueeseen, jossa pelasi kolme ensimmäistä otteluaankin.

Alkukaudesta, marraskuussa 1960, nähtiin sellainenkin kummallisuus, että Tappara voitti jo uuden kauden puolella vielä edelliskauden piirinmestaruuden, kun se kukisti Ilveksen historiansa ensimmäisellä jatkoaikavoitolla 3-2. Ratkaisumaalin iski Ahlqvist, kun jatkoaikaa oli pelattu reilut kahdeksan minuuttia. Piirinsarjan finaali pelattiin syksyllä yksinkertaisesti, koska keväällä ei ollut vain sopivaa päivää löytynyt.