Viime kerralla Konna kaipasi Tapparan peliin parempaa latautumista ja tsemppaamista, että parin tappiomatsin ahdingosta noustaisiin taas ylös. Eilen nähtiinkin sitten latautunut ja hyvin pelaava joukkue, joka kaatoi Pelicansin 4-1. Konnan omat tehot olivat kuitenkin jo toisen ottelun peräkkäin pyöreä nolla.

Miksi peliin latautuminen ei ihan joka kerta onnistu niin kuin sen pitäisi?

Se on vaikee sanoo, näitä ikuisuuskysymyksiä. Sen kun tietäis, niin varmaan aina menis pelit hyvin latautumisen suhteen. Aina sitä kyllä yritetään jostain kaivaa.

Oma pistepussi ei ole karttunut pariin matsiin, missä vika?

Mun pisteet on varastossa. Täytyy säästellä loppukautta varten, kun silloin on vasta ne tosi tärkeet pelit.

Takavuosina maalijyvä liigassa löytyi fanien kanssa tehdyn vedonlyönnin kautta. Nyt tarjottiin mahdollisuutta uuteen vetoon, jos se vaikka auttaisi.

Voishan hyvä veto olla paikallaan, jos keksitään hyvät panokset! Mulle sopii kyllä.

Pelicans-pelissä pariltakin pelaajalta tuli kasvoista reilumminkin verta. Naistenlehtimäinen kysymys: pelottaako jäällä ikinä?

Ei siellä pelota, kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Mää oon ainakin niin hyvä väisteleen tilanteita, ettei oo ikinä osunut – täytyy nyt vaan koputtaa puuta, kun eikös tällästen asioiden sanomisen jälkeen yleensä heti kolahda? Ei oo tullut ite ketään vastustajaakaan pahemmin telottua. Joskus on maila vahingossa vähän kopsahtanut, mutta ei onneks mitään pahaa.

Tiistaina Jyväskylään, jossa vastassa mm. Nelosen kiekkomakasiinin lanseeraama "Jyväskylän ainoa supertähti" Sinuhe Wallinheimo. Millaiselta Wallinheimon show tuntuu kaukalon puolella?

Kyllähän se sieltä maaliltaan aina jotain huikkii, mutta tässä on maajoukkueessa pari kertaa oltu samaan aikaan ja oppinut sen verran tuntemaan, niin eihän sitä voi tosissaan ottaa. Hyvää juttua kun ottaa huumorilla, ei se mua oo ainakaan ikinä haitannut. Sellasta showta se vaan on ja niinhän tuolla kaukalossa pitääkin olla, että on nähtävää.