Kausi 2019-20 oli varsin poikkeuksellinen kotimaisessa jääkiekkohistoriassa. Sitten sotavuosien Suomessa ei ollut kertaakaan jäänyt mestaruus jakamatta, mutta tällä kaudella pelit pysäytettiin playoffien kynnyksellä ja mestaruudet ja mitalit jätettiin jakamatta. Syynä oli maailmanlaajuinen koronaviruspandemia, jonka leviämistä pyrittiin estämään ja hidastamaan kieltämällä yleisötilaisuudet ja joukkueiden kokoontuminen.

Runkosarjassa vain Tappara ehti pelata kaikki ottelunsa, kun se sai 60 peliä täyteen torstaina 12.3., kaksi päivää ennen runkosarjan tarkoitettua päätöskierrosta. Perjantaina 13.3. Liigan hallitus kuitenkin päätti, että kausi jätetään kesken eikä playoffejakaan pelata. Tuo torstain viimeiseksi jäänyt ottelukierros pelattiin tyhjille katsomoille – ensimmäinen kerta Liigan historiassa sekin.

Tappara sijoittui runkosarjassa toiseksi, mutta muutama päivä kauden lopettamispäätöksen jälkeen Liiga teki vielä sellaisen ratkaisun, että sijoituksia ei määriteltykään ansaittujen sarjapisteiden perusteella vaan ottelukohtaisen pistekeskiarvon. Tapparan takana olleen Lukon pistekeskiarvo oli suurempi, joten se nostettiin virallisessa tulosluettelossa toiseksi. Muita muutoksia sarjataulukkoon pisteiden vaihtaminen pistekeskiarvoksi ei tuonut.

Kauteen lähtiessä muutoksia systeemiin ei ollut tehty, vaan 15 joukkueen oli edelleen tarkoitus pelata 60 runkosarjakierrosta, 10 joukkuetta jatkaa playoffeihin ja niin edelleen.

Tappara lähti kauteen myös edelleen Jukka Rautakorven valmennuksessa. Pelaajarintamalla Tappara hankki uudeksi maalivahdiksi mestarijoukkue HPK:sta Emil Larmin, mutta tämä ehti esiintyä kirvesrinnoissa vain joukkueen julkaisutilaisuudessa kauppakeskuksessa ennen kuin sai NHL-sopimuksen. Hänen tilalleen löytyi ECHL-mestarijoukkueesta kanadalainen Michael Garteig. Puolustukseen tuli ruotsalainen Alexander Ytterell, ja hyökkäykseen neljä Liigasta tuttua miestä: Patrik Virta, Olavi Vauhkonen, kanadalainen Tyler Morley sekä parin kauden takainen Liigan maalikuningas, ranskalainen Charles Bertrand.

Kauden aikana miehistöön lisättiin vielä kanadalaiset Steven Iacobellis ja Jonathan Racine sekä tšekkiläinen Adam Polášek, ensiksi mainittu hyökkääjä, kaksi muuta puolustajia.

Ulkomaalaispelaajia olikin ennätyksellinen määrä: 25.2. kokoonpanossa nähtiin ensimmäisen kerran yhtä aikaa peräti kahdeksan ulkomaalaispelaajaa: neljä kanadalaista, yksi yhdysvaltalainen, yksi ranskalainen, yksi tšekkiläinen ja yksi ruotsalainen. Yhdeksäskin ulkomaalaispelaaja kokoonpanossa nähtiin kauden aikana, mutta tšekkijuniori Hugo Haš ehti siirtyä tammikuussa jo pois joukkueesta.

Tappara oli yksi Suomen edustajista Champions Hockey Leaguessa jo kuudennen kerran – se oli ollut edelleen mukana liigan jokaisella pelikaudella. Jälleen kerran tarina oli kuitenkin sama: alkulohkosta jatkoon ja ensimmäisellä playoff-kierroksella ulos.

CHL lähti käyntiin nihkeästi, kun Tappara hävisi avausviikon vieraspelinsä itävaltalaista KAC Klagenfurtia ja sveitsiläistä EHC Biel-Bienneä vastaan. Se kuitenkin toipui, voitti nuo molemmat kotonaan ja samantien norjalaisen Frisk Askerin kahdesti, ja pääsi lohkokakkosena jatkoon.

Marraskuun ensimmäisellä playoff-kierroksella se pelasi kotiottelussaan sveitsiläistä EV Zugia vastaan tasapelin, hävisi vieraissa kahdella maalilla ja oli taas heti ulkona. Pientä hampaidenkirskuntaakin aiheutui, sillä parin avausottelussa Tyler Morleya taklattiin päähän eikä hän pystynyt pelaamaan toista osaottelua. Ben Blood puolestaan sai luistimenpotkusta päähänsä. Näistä tapauksista Morleyn taklaaja selvisi ilman jälkirangaistusta, Bloodin potkaisija sai mitättömän 600 euron sakon mutta sai pelata seuraavassa pelissä.

Tehokkaimmat Tappara-pelaajat CHL:ssä olivat joukkueen uudet tulokkaat Bertrand (7+1), Morley (1+6) ja Virta (2+4). Bertrand iski kirvesrintojen historian ensimmäisen Mestarien liigan hattutempun osuttuaan kotiottelussa kolme kertaa Klagenfurtin verkkoon.

Mestarien liiga sujui muutenkin suomalaisilta heikosti. Neljästä joukkueesta Tappara oli ainoa edes lohkostaan jatkoon päässyt. Vasta sarjan finaalipelissä ratkesi se, etteivät Suomen maapaikat vähentyneet neljästä kolmeen.

CHL:n voitti jälleen kerran Frölunda Indians, jolle mestaruus oli neljäs liigan kuuden vuoden aikana.

Liigassa Tapparan runkosarjaan mahtui pari ennätystäkin, mutta loppukaudesta hämmästyttivät jatkuvat takaiskut vastustajan iskiessä tasoitusmaaleja ilman maalivahtia pelatessaan aivan liian usein.

Runkosarja lähti käyntiin kirvesrintojen mahtavalla lennolla. Se voitti kymmenen ensimmäistä otteluaan, joista yhdeksän varsinaisella peliajalla. Kymmenen voittoa kauden alusta lukien oli uusi Liiga-ennätys. Tappara teki niissä peleissä peräti 44 maalia. Samaan aikaan pelatut CHL-ottelut mukaan lukien kirvesrinnat voittivat peräti 13 kertaa peräkkäin. Toisen tappionsa ja ensimmäisen kokonaan pisteettömän pelinsä Liigassa Tappara pelasi vasta lokakuun lopussa 16:nnessa pelissään.

Kauden vanhetessa meno tasaantui, mutta Tappara pysytteli kärkikastissa ja kamppaili pitkään jopa runkosarjan voitosta, kunnes loppukaudesta se joutui kummalliseen kierteeseen, jossa se menetti useaan kertaan johtoasemansa lopussa vastustajan viime hetkien maaleilla. Vaikka moni peli päättyikin vielä voittoon jatkoajalla tai voittolaukauskilpailussa, niin pistemenetyksien myötä Kärpät pääsi karkuun runkosarjan voittoon.

Tapparaa vastaan tehtiin otteluiden viimeisen kahden minuutin aikana yhdeksän maalia, jotka johtivat pelissä pisteen tai useamman menettämiseen. Saman verran maaleja vastustajat tekivät ilman maalivahtia pelatessaan – Tapparaa vastaan niitä tehtiin enemmän kuin kaikkia muita joukkueita vastaan yhteensä! Viisi kertaa Tapparaa vastaan tehtiin tasoitusmaali pelin 10 viimeisen sekunnin aikana, kahdesti jopa aivan viimeisellä sekunnilla.

Niin hyvin Tappara lopulta näitäkin pelejä käänsi voitoikseen, että se teki kaudella Liigan vierasotteluiden uuden piste-ennätyksen kerättyään matkapeleistään 65 sarjapistettä. 30 vieraspelissään vain viidesti Tappara jäi kokonaan ilman sarjapisteitä, huima saavutus.

Ilves oli Tapparaa parempi keskinäisissä otteluissa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Se voitti kuudesta paikallispelistä neljä, kun Tapparalle jäi kaksi. Kaikki pelit päättyivät yhden maalin erolla ja kummallekin tuli yksi voitto voittolaukauskilpailussa. Ilves oli yksi niistä joukkueista, jotka nousivat ilman maalivahtia pelaten lopussa tasoihin, sillä kerralla jopa kahden maalin takaa.

Tappara kuittasi Tampereen herruuden menetyksensä voittamalla vuosikymmenen pahimman vastustajansa Kärpät kaikissa neljässä keskinäisessä pelissä. Samoin Tappara voitti kabinettipäätöksellä sarjataulukossa edelleen nousseen Lukon kaikissa keskinäisissä peleissä. Siltä kantilta ajatellen lähtökohdat pelaamatta jääneisiin pudotuspeleihin olisivat voineet olla hyvätkin.

Kauden yksittäisessä erikoistapauksessa Tapparan taustayhtiötä Tamhockey Oy:ta menestyksellä johtanut Mikko Leinonen potkittiin eläkkeelle vuoden viimeisessä kotiottelussa 28.12. HPK:ta vastaan.

Koko Liigaa kosketti puolestaan Liigan hallituksen kesken kauden antama määräys, että kaikista päähän kohdistuneiksi taklauksiksi tuomituista tilanteista piti antaa vähintään viiden ottelun pelikielto. Pakkosanktio aiheutti sen, että varsin surkuhupaisiakin pelikieltotuomioita jouduttiin todistamaan ihan perusjääkiekkotilanteista. Tappara ei tästä "pakkovitosesta" joutunut kärsimään, mutta ennen sen voimaan asettamista isojakin pelikieltoja tuli: Tuukka Mäntylä istui peräti seitsemän ottelua väärästä taklauksesta ja Charles Bertrand viisi ottelua poikittaisesta mailasta.

Outo oli myös kauden viimeiseksi otteluksi jäänyt runkosarjan päätösmatsi KooKoota vastaan, kun Hakametsässä pelattiin tyhjille katsomoille. Koko jääkiekkokausi tökkäsi kuin seinään, eikä kenellekään jäänyt hyvää mieltä, mutta tämä viimeinen peli miellytti ainakin tapparalaisia tv-katsojia, kun Tappara murskasi KooKoon peräti 8-2.

Edelliskauden melkein kokonaan polvivamman takia missannut Jere Karjalainen nousi nyt Tapparan parhaaksi maalintekijäksi 24 osumallaan. Niistä 17 syntyi ylivoimalla, ja hän sivusikin Liigan yhden kauden ylivoimamaalien ennätystä. Yhden lisäosuman hakemiseen ja yksin ennätysmieheksi nousemiseenkin oli riittävästi pelejä jäljellä, mutta vastustajat saivat tämän aseen tukittua päätöskierroksilla.

Puolustaja Valtteri Kemiläinen puolestaan oli matkalla jopa Liigan puolustajien piste-ennätykseen ja syöttöpörssin voittoon, mutta hänen kautensa katkesi käsivammaan tammikuun lopussa 16 kierrosta ennen runkosarjan loppua.

Tappara kärsikin tällä kaudella harvinaisen paljon isommista loukkaantumista. Kemiläisen loppukauden loukkaantumisen lisäksi kausi alkoi Jarkko Malisen ja Toni Utusen sivussa oloilla, Malinen missasi alusta 17 peliä, Utunen 15. Kahden ensimmäisen liigapelin jälkeen Olavi Vauhkonen ei pystynyt pelaamaan 14 otteluun. Keskikaudella Tyler Morley oli sivussa 20 pelistä ja Patrik Virta 13 pelistä.

Loukkaantumisten, maajoukkuekomennusten ja muiden syiden vuoksi Niko Ojamäki sekä maalivahtikaksikko Garteig-Heljanko olivat ainoat, jotka saivat tililleen täydet 60 runkosarjaottelua – heistäkin maalivahdit totta kai istuivat noin puolet peleistään vaihtopenkillä. Vaikka Tappara oli ainoa 60 ottelua pelannut liigajoukkue, niin myös Pelicansista kesken kauden Kärppiin siirtynyt Juhamatti Aaltonen sai 60 pelin runkosarjan edustamiensa joukkueidensa eritahtisen otteluohjelman ansiosta.

Maalivahdeista Christian Heljanko aloitti kauden ykkösvaihtoehtona tolppien väliin, mutta vuoden 2020 puolella Michael Garteig otti päävastuun torjumisesta. Ennen Tappara-pelejä NHL-sopimuksella vahvuudesta poistuneelle Emil Larmille löydettiin lähes tuntemattomuudesta erittäin pätevä korvaaja.

Runkosarjan arkeen saatiin pieni piristys joulukuussa, kun KooVeen Mestis-joukkueen kapteenina pelannut Mikko Pukka nostettiin Tappara-miehistöön paikkaamaan hetkellistä pakkipulaa. 37-vuotias kirvesrintojen oma kasvatti oli edellisen kerran pelannut Tappara-paidassa syyskuussa 2006, yli 13 vuotta aiemmin! Pukka pelasi joulukuussa neljä peliä Tapparassa ja onnistui myös maalinteossa.

Kauden kultakypäränä eli parhaana pistemiehenä kruunattiin taas kerran Kristian Kuusela, joka koko Liigan pistepörssissä oli viides tehoin 20+33=53. Hänen, Jere Karjalaisen ja Valtteri Kemiläisen lisäksi erityisen hyvin onnistui Anton Levtchi, joka toisella liigakaudellaan tuplasi ensimmäisen kauden saldonsa tehden nyt peräti 46 tehopistettä. Kaksi kuukautta kaudesta missannut Tyler Morley teki pisteitä kovalla tahdilla, 38 pistettä pelaamissaan 37 ottelussa.

Kauden jälkeen Tapparassa tehtiin vastuutoimien vaihdoksia. Jo kesken kauden pitkäaikainen toimitusjohtaja oli vaihtunut uuteen, ja kauden jälkeen vaihtui valmennus- ja urheilutoimenjohto.

Yhden ottelun toimintakiellon tuomarin arvostelemisesta saanut Jukka Rautakorpi päätti tällä kertaa päävalmentajauransa yksin tyhjän Hakametsän aitiossa viimeisessä runkosarjapelissä. Hän siirtyi kauden jälkeen urheilutoimenjohtajan tontille, josta taas Jussi Tapola palasi päävalmentajan pallille.

Pelaajapuolella Tuukka Mäntylä ilmoitti päättävänsä pitkän uransa tähän kauteen. Hän nousi viimeisessä ottelussa Tapparassa neljänneksi eniten otteluita pelanneeksi pelaajaksi, yhteensä 622 ottelua. Vuonna 1999 peliuransa aloittaneena hän on yksi kymmenestä pelaajasta, jotka ovat pelanneet liigassa neljällä eri vuosikymmenellä.

Kesken päättyneen kauden jälkeiseen kesään lähdettiin isojen kysymysmerkkien varjostamana. Kaiken yleisen epävarmuuden keskellä konkreettisia huolia jääkiekkopiireissä olivat kauden kesken jäämisen tuomat talousvaikeudet ja kysymykset totutunlaisen jääkiekkotoiminnan jatkumisen mahdollisuuksista seuraavana syksynä.