SM-liiga pelattiin edelleen 14 joukkueen voimin 58 ottelun runkosarjalla. Edelliskaudella epäonnistuneiksi osoittautuneet ja yleisön totaalisesti hylkäämät ns. playoutit oli nyt jätetty pois ja runkosarjan viimeiseksi sijoittunut joutui suoraan karsimaan Mestiksen voittajan kanssa. Playoffit pelattiin edelleen samalla systeemillä kymmenellä joukkueella ns. Villi kortti -kierroksella aloittaen.

Tapparan suurimpia hankintoja uuteen kauteen olivat megasopimuksilla joukkueeseen liittyneet omat kasvattipakit Tuukka Mäntylä (10 vuoden sopimus) ja Pekka Saravo (6 vuoden sopimus). Valmennusvastuussa jatkoi syöpähoidoista toipunut Mikko Saarinen.

Normaalipelien lisäksi Tapparan kauteen mahtui pari erikoisen suurta tapahtumaa. Syksyllä Hakametsässä nähtiin aito NHL-joukkue, ja vähän myöhemmin Janne Ojanen teki suomalaista jääkiekkohistoriaa, joka kestää ainakin kauan, jos ei jopa ikuisesti.

SM-liigan mestariksi iski yllätysjoukkue TPS, joka kapusi titteliin runkosarjan kuudennelta sijalta rikkoen Tapparan aiemman ennätyksen. TPS piti runkosarjassa tuon kuudennen sijan niukasti ennen Tapparaa, joka jäi seitsemänneksi ja joutui aloittamaan pudotuspelit Villi kortti -kierroksesta.

Jälkikäteen jossitellen Tapparalla oli lukuisia mahdollisuuksia nousta runkosarjassa kuuden joukkoon ja suoraan puolivälieriin, mutta siinä ei nyt onnistuttu. Akilleen kantapääksi muodostui helmikuu, joka meni joukkueelta täysin penkin alle. Joulu-tammikuussa Tappara oli ollut liigan kuumin joukkue voittaen välillä mm. 10 ottelua 13 pelin jaksossa, mutta helmikuussa se syöksyi yhtäkkiä yhdeksän ottelun tappioputkeen. Runkosarjan lopussa voittoja tuli taas seitsemän yhdeksästä ottelusta, mutta se ei riittänyt nostamaan joukkuetta kuuden sakkiin.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tappara sai vastaansa suurimpana ennakkosuosikkina kauteen lähteneen Jokerit. Runkosarjassa kirvesrinnat olivat kaataneet narripaidat jokaisessa kohtaamisessa, ja vaikka Jokerit nyt yhden kotivoiton ottikin, niin Tappara meni omilla kotivoitoillaan jatkoon voitoin 2-1.

Puolivälierissä vastaan tuli runkosarjan kakkonen KalPa. Sille Tappara oli hävinnyt runkosarjassa neljä kertaa viidessä ottelussa. Tappara pisti kuopiolaiset kuitenkin erittäin koville, vaikka otteluvoittolukemat KalPalle olivat 4-2. Ensimmäisessä ottelussa Kuopiossa Tappara oli alakynnessä ja hävisi 1-4. Tampereella tilanne tasottui Tapparan voittaessa 4-2 Jonas Enlundin osuttua kahdesti. Kolmannessa ottelussa Tappara oli lähellä yllätystä, mutta KalPa voitti jatkoajalla. Kotivoittojen sarja jatkui Tampereella ja viidenteen otteluun Kuopioon lähdettiin tasavoitoin 2-2. Voittomaalista Tampereella vastasi taas Enlund.

Viidennessä pelissä Tappara haki jälleen vierasyllätystä ja aloittikin hyvin, mutta KalPa-kapteeni Sami Kapanen tasoitti ottelun pari minuuttia ennen loppua ja teki vielä jatkoajalla voittomaalinkin. Hakametsässä pelatussa kuudennessa ottelussa mentiin jo kolmannen kerran sarjassa jatkoajalle, ja kuopiolaiset onnistuivat voittamaan senkin. Kirvesrintojen kausi päättyi puolivälierien kuudennessa matsissa aikaan 71:01, kun KalPa-pakki Jussi Timonen teki jatkoaikaratkaisun.

Kauden ykköspelaajaksi niin Tapparassa kuin koko SM-liigassa nousi keskushyökkääjä Jori Lehterä. Hän paukutti runkosarjassa peräti 69 tehopistettä (19+50) ja voitti liigan pistepörssin peräti 15 pisteen erolla ennen kakkosta. Lehterän pistemäärä oli Tapparan seurahistorian toiseksi korkein neljä pistettä Martti Jarkon kaudella 1976-77 nakuttelemaa ennätystä jäljessä. Lehterä keräsi kauden päätteeksi SM-liigalta valtavan tukun palkintoja. Hänet äänestettiin muun muassa kauden parhaaksi pelaajaksi muiden liigapelaajien äänestyksessä.

Lehterän rinnalla kukoistivat myös Jonas Enlund ja Niclas Lucenius. Kolmikossa oli kaksi 22-vuotiasta ja yksi 20-vuotias pelaaja, mutta niin vain se oli liigan tehokkain ketju. Enlund laukoi 28 maalia ja jakoi sillä koko liigan maalikuninkuuden. Lucenius puolestaan suorastaan räjähti kiekkokansan tietouteen tekemällä kaudella peräti 17+29=46 pistettä. Koko kolmikko mahtui liigan pistepörssin 11 parhaan joukkoon. Nuoret eivät jäätyneet myöskään playoffeissa: Lehterä (1+9), Lucenius (4+4) ja Enlund (4+3).

Puolustajista kauden tehokkain oli todellinen jokerikortti: 26-vuotias Juha Leimu nostettiin marraskuun lopussa ensimmäistä kertaa pelaamaan SM-liigaan Mestiksen LeKistä. Hän nappasi pari syöttöpistettä heti ensimmäisessä pelissään ja saatuaan loppukauden sopimuksen nousi kirvesrintojen pakkien pisteykköseksi lukemilla 7+17=24. Leimu teki pudotuspeleissäkin vielä viisi pistettä (3+2), mutta Harri Ilvonen oli niissä peleissä joukkueen pakkiykkönen kahdeksalla tehopisteellään (3+5).

Maalin suulla 20-vuotias Harri Säteri otti selkeän ykkösvahdin paikoin osin Mika Lehdon siviilipuolen henkilökohtaisten ongelmien takia. Säteri pelasi runkosarjassa 49 ottelua 58 mahdollisesta ja kaikki yhdeksän playoff-ottelua. Hän nousi keväällä jopa A-maajoukkuevahdiksi ja teki toukokuussa San Jose Sharksin kanssa kolmen vuoden NHL-sopimuksen.

Ulkomaalaispelaajien puolella Tappara käytti kauden aikana neljää pohjoisamerikkalaista hyökkääjää, joiden ottelumäärä yhteensäkään ei tosin yltänyt täyden kauden mittaiseksi. Syksyllä joukkueessa oli ns. artistipelaajana Lee Goren, joka teki 11 pinnaa 12 ottelussa ja kohotutti jälkikäteen kulmakarvoja protestoidessaan Tapparan juoksutreenejä. Nuori John Hughes haki pelipaikkaa kuuden ottelun ajan kauden alussa, mutta ei saanut jatkoa. Marraskuussa joukkueeseen liittyi sentteri Steve Guolla, joka onnistui erinomaisesti ennen kuin loukkaantui. Vielä tammikuun siirtorajan umpeutumisen kynnyksellä Scott Matzka kävi kokeilemassa kahdessa ottelussa, teki maalinkin, mutta ei saanut pysyvää paikkaa.

Kauden jälkeen Janne Ojanen antoi vaatimattomaan tapaansa ilman suuria julistuksia ymmärtää peliuransa päättyvän. Häntä ehdittiin juhlia marraskuun 28. päivänä, kun hän Lukkoa vastaan syötti Kim Strömbergin maalintekoon ja nousi SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssin ykköseksi ohi Arto Javanaisen. Edellistalven loukkaantumisen jälkeen Ojanen pääsi kaukaloon vasta marraskuun puolivälissä, ehti tehdä yhteensä seitsemän tehopistettä ennen kuin loukkaantui uudelleen. Hän palasi vielä playoffeissa päättämään uransa kunnialla kaukalon puolella.