Tappara otti liigassa toisen peräkkäisen hopeamitalinsa, kun se joutui taas toteamaan vastustajansa finaalipeleissä paremmakseen. Tällä kertaa Tapparan jätti taakseen Jokerit.

Tappara pelasi erittäin tasaisen runkosarjan, jossa esitykset heilahtivat harvoin loistokkaisiin mutta vielä harvemmin huonoihin. Se toi tulokseksi seuran ensimmäisen runkosarjan voiton sitten vuoden 1986. Runkosarjan ykköstila varmistui vasta viimeisen kierroksen trilleriottelussa Jokereita vastaan Helsingissä. Tappara tarvitsi voiton noustakseen kärkeen ja sen se ottikin äärimmäisen niukasti lukemin 1-0.

Se nollapeli oli Tappara-maaliin 14 kauden tauon jälkeen palanneelle Thomas Draperille kauden yhdeksäs, millä mies sivusi edelliskaudella Jussi Markkasen tekemää ennätystä. Lisäksi Tappara esitteli tulokasmaalivahti Sasu Hovin, joka pelasi kauden aikana kuusi peliä, joissa piti peräti kolme kertaa nollan.

Pudotuspeleihin lähdettiin siis kärkisijalta ja ensimmäiseksi vastustajaksi tuli aina ilkeä vastustaja Espoon Blues. Tappara ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan jyräsi Bluesin yli suoraan kolmella voitolla tahdittajanaan sarjassa neljä maalia iskenyt Jussi Tarvainen.

Välierissä vastaan asettui sitten kolminkertainen mestari TPS, jolle Tappara oli edellisvuonna hävinnyt loppuottelut. Kirvesrinnat ottivat puhtaan revanssin voittamalla myös turkulaiset suoraan kolmella voitolla. Viimeinen ottelu muodostui ikimuistoiseksi jännitysnäytelmäksi, kun suhteellisen vaisun 1-1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen seurasi huima jatkoaika. Loistavia tilanteita luotiin molempiin päätyihin solkenaan, mutta maalivahdit kestivät. Ensimmäistä 20 minuutin jatkoaikaa jäi pelaamatta tasan minuutti, kun kapteeni Janne Ojanen sai jättösyötön hyökkäysalueella, polkaisi hiukan lähemmäksi ja täräytti huikean lyöntilaukauksen TPS-maalin vasempaan ylänurkkaan. Tappara finaaleihin toisena vuonna peräkkäin!

Finaaleissakin voittokulku sai aluksi jatkoa, kun sekavassa ja maalirikkaassa avausottelussa Jaakko Uhlbäck tykitti 5-4 -voittomaalin reilut viisi minuuttia ennen loppua.

Seuraavassa ottelussa Helsingissä Tappara kadotti otteensa toisessa erässä ja sen löytäminen takaisin kesti liian pitkään, aina neljänteen finaaliin saakka. Tappara oli kuitenkin numerollisesti lähellä jopa voittaakin, mutta kun Janne Ojasen tekemä tasoitusmaali hylättiin maalivahdin häirintänä, niin Jokerit sai viimeistellä voittonsa lopulta tyhjään maaliin 3-1.

Kolmannessakin ottelussa Tapparalta hylättiin rajun aloituksen jälkeen avausmaali, tällä kertaa korkeana mailana, ja sitten joukkueesta loppuivat niin vauhti kuin uskokin. Jokerit vei pelin puhtaasti 3-0.

Viimeiseksi jääneessä loppuottelussa Jokerit karkasi toisen erän alussa kahden maalin johtoon ennen kuin Janne Ojanen sai vihdoin tehtyä kirvesrinnoille hyväksytyn maalin. Viimeiset puolitoista erää Tappara takaa-ajoi Jokerien maalin johtoa vimmatusti, mutta mistään paikasta kiekko ei suostunut menemään ohi Jokeri-maalissa loistaneen vasta 18-vuotiaan Kari Lehtosen. Jokereille voitto lukemin 2-1 ja samalla mestaruus voitoin 3-1.

Hopeamitali maistui edellisvuotta paljon katkerammalta, nyt tavoitteena oli ollut ehdottomasti vain ja ainoastaan mestaruus. Pieni hyytyminen esti unelman täyttymisen finaaleissa, jotka luultavasti tullaan muistamaan useammasta epäselvästä maalitilanteesta, joissa hyväksymiset ja hylkäämiset aina kääntyivät Jokerien eduksi – ottamatta kantaa siihen, olivatko vihellykset oikeita vai eivät.

Kullan menetystä lukuunottamatta kausi oli kuitenkin Janne Ojaselle unelmakausi. Kauden lopussa 34 vuotta täyttänyt Ojanen voitti SM-liigan pistepörssin ensimmäistä kertaa urallaan kerättyään tehot 20+41=61. Saman tien Ojanen valittiin myös runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. Myös pelaajatoverit arvostivat Jannea valitsemalla miehen Kultaisen kypärän voittajaksi kauden parhaana pelaajana. Ojanen valittiin myös liigan All Starsiin, minkä lisäksi historiankirjoihin merkittiin Jannelle myös uran toinen IS-liigatähtikisan voitto ja Pohjolan reilun pelaajan palkinto.

Kauden yllättäjä oli edelliskaudella junioreista liigaryhmään noussut Sami Venäläinen, joka nyt otti vakuuttavasti paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Aleksander Barkov jatkoi uskomatonta sarjaansa kasaten tälläkin kaudella yli 40 tehopistettä. Jani Hassinen pelasi Ojasen rinnalla uransa parhaan kauden tehden 24 maalia, jonka päätteeksi uran Tappara-jakso päättyi miehen siirryttyä meren taakse Ruotsiin pelaamaan. Myös Jussi Tarvainen teki saman verran eli 24 osumaa.