SM-sarjaa laajennettiin kahdella joukkueella kymmenen joukkueen sarjaksi, mutta ne laitettiin kahteen viiden joukkueen lohkoon. Lohkojen sisällä pelattiin kaksinkertainen sarja eli yhteensä kahdeksan peliä. Niiden jälkeen lohkovoittajat kohtasivat toisensa kultataistossa ja lohkokakkoset pelasivat pronssista.

Tälläkin sarjasysteemillä TBK:lle oli tuloksena pronssinen mitali, seuralle jo viides kuuden edellisvuoden aikana. Tällä kertaa TBK jäi alkusarjassa kolmella pisteellä Hämeenlinnan Tarmon taakse aiheutettuaan lohkovoittajalle sen ainoan pistemenetyksen toisen keskinäisen ottelun tasapelillä.

Lohkokakkosena TBK:lla oli edessä pronssikamppailut. Niistä ensimmäisessä, Helsingissä pelatussa ottelussa TBK nousi päätöserässä kahden maalin takaa tasoihin Kalevi Hämäläisen ja Matti Rintakosken maaleilla, ja peli päättyi 2-2. Seuraavana päivänä Tampereella pelatussa toisessa ottelussa TBK murskasi helsinkiläiset peräti 8-1 ja vei mitalit. Tulokaspelaajat Lauri Silván ja Erkki Hytönen tekivät kumpikin kaksi maalia.

Matti Rintakoski teki kauden kymmenessä pelissä 17 pistettä, mihin määrään ylsi myös Lauri Silván. “Rinulilla” oli kuitenkin maaleja 14 kun Silvánilla niitä oli 10. Nils Nummelin jätti kauden jälkeen mestaruussarjakaukalot, kun taas Silvánille ja Erkki Hytöselle tämä kausi oli uran ensimmäinen pääsarjassa.

Alkukaudesta nähtiin ikävä tapaus, joka nosti pientä kohuakin, kun ensimmäisessä sarjapelissä Teuvo Takala nujakoi Karhu-Kissojen Joppe Roineen kanssa aiheuttaen tälle mailallaan päävamman. Rangaistuksesta odotettiin kovaa, mutta Jääkiekkoiiton johtokunta näki teossa “huomattavasti lieventäviä seikkoja” ja langetti Takalalle kahden viikon pelikiellon. Otteluohjelma oli suosiollinen, ja Takala missasi vain seuraavan pelin Kiffeniä vastaan. Kolmannessa sarjapelissä hän oli taas mukana kokoonpanossa.

Mestaruuden voitti Ilves, hopeaa sai Tarmo.