Kausikertomus 1948-49
VOITETTIIN AINAKIN HELSINKILÄISET |
TBK:n kolmevuotinen pronssiputki katkesi, kun turkulainen TPK kiilasi sarjan kolmoseksi vakiokärkiparin taakse. Kahdeksan joukkueen sarjassa oli peräti neljä helsinkiläisjoukkuetta, jotka tosin miehittivät sitten taulukon neljä viimeistä paikkaa. Sarjaan oli siis lisätty edelliskauteen verrattuna yksi joukkue lisää. Yksinkertaisessa sarjassa otteluitakin tuli yksi lisää.
SM-sarja alkoi hienosti, kun TBK voitti kolmessa ensimmäisessä pelissään helsinkiläisjoukkueet isoin lukemin. Neljäs oli paikallispeli, jotka Ilves oli kuutena peräkkäisessä SM-sarjapelissä voittanut murskalukemin. Nyt TBK nousi kolmannessa erässä vielä kahdesti maalin päähän, mutta sai sen jälkeen paljon väsyttäviä jäähyjä, ja Ilves iski neljästi lisää. Heti perään tuli tappio hallitsevalle ja tulevalle mestarille Tarmolle.
Seuraava ottelu oli raju yllätys ja aiheutti pronssiputken katkeamisen, kun TBK hävisi Turun Pallokerholle 7-8. Se lähti peliin ylimielisenä ja voitonvarmana, mutta huomasi kahden erän jälkeen olevansa kolme maalia tappiolla. Helsingin Sanomat kirjoitti turkulaisten maaleista “onnekkaina” ja kertoi kahden ensimmäisen olleen tolppalaukauksia, jotka TPK:hon kuulunut paikallinen maalituomari liputti maaleiksi ja huonosti sijoittunut päätuomari hyväksyi – sama tuomari oli saman sanomalehden mukaan rankonut TBK:ta paikallispelissäkin "turhan kevyillä jäähyillä". Kolmannen erän takaa-ajo nosti TBK:n tasoihin, mutta pelin viimeisellä minuutilla turkulaisten Anton Honka teki vielä voittomaalin, joka lopulta vei TPK:n myös pronssimitaliin.
Matti Rintakoski, Nils Nummelin ja Jarl Ohlson pääsivät maalilukemissaan toiselle kymmenelle, eikä Veikko Kuulan kahdeksan maalia heikosti ole – neljä niistä syntyi kauden päätöskamppailussa. Tosin kauden pöytäkirjoissa on puutteellisuuksia, sillä TBK:n miesten yhteenlasketut maalit tekevät vain 51, kun niitä pitäisi olla 65.
Mestaruuden voitti Tarmo, hopeaa sai Ilves ja pronssille ylsi siis TuPK.
Jallu Ohlson lopetti pelaajauransa tähän kauteen, mutta jatkoi vahvasti seuran toiminnassa edelleen. Ohlson yhdessä puolustajatoverinsa Jaakko Hietaniemen ja maalivahti Gösta Wangelin kanssa edustivat kauden aikana myös Ilvestä! Ilvekselle oli ennen mestaruussarjapelien alkamista sovittu pelimatka Ruotsiin, mutta samaan aikaan kokoontui myös maajoukkue, joka vei tukun pelaajia mukanaan. Sen sijaan, että olisi perunut matkan tai täyttänyt puuttuvat aukot kokemattomilla junioreilla, Ilves sai TBK:sta lainaksi kokeneen pelikolmikon viiteen matkapeliinsä.
Vähän erikoinen oli myös Nils Nummelinin MM-kisamatka Tukholmaan. Kisajoukkueeseen aukesi viime hetkellä yksi paikka, johon ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut puolustaja Hietaniemi. Hänellä ei kuitenkaan ollut passi voimassa, joten Nummelin hyppäsi varamiehen varamiehenä joukkueeseen.
SM-sarja 1948-49 |
|||||||
OT | VO | TA | HÄ | TM-PM | PI | ||
1. | Tarmo | 7 | 7 | 0 | 0 | 80-15 | 14 |
2. | Ilves | 7 | 6 | 0 | 1 | 87-16 | 12 |
3. | TPK | 7 | 5 | 0 | 2 | 42-40 | 10 |
4. | TBK | 7 | 4 | 0 | 3 | 65-41 | 8 |
5. | HJK | 7 | 3 | 0 | 4 | 33-65 | 6 |
6. | HSK | 7 | 2 | 0 | 5 | 34-81 | 4 |
7. | Arsenal | 7 | 0 | 1 | 6 | 27-61 | 1 |
8. | Karhu-Kissat | 7 | 0 | 1 | 6 | 26-75 | 1 |
Pelaajat SM-sarjassa | |||
— | |||
Matti Rintakoski | 7 | 12+2=14 | 2 |
Nils Nummelin | 7 | 12+1=13 | 0 |
Jarl Ohlson | 7 | 11+0=11 | 0 |
Veikko Kuula | 7 | 8+0= 8 | 0 |
Olli Solja | 7 | 3+0= 3 | 0 |
Jaakko Hietaniemi | 7 | 2+0= 2 | 0 |
Ilmari Sario | 7 | 2+0= 2 | 0 |
Paavo Solja | 6 | 1+0= 1 | 0 |
Nils Vuorenmaa | 7 | 0+0= 0 | 0 |
Gösta Wangel | 7 | 0+0= 0 | 0 |
— | |||
Gösta Wangel | 7 | pelattua ottelua |
Tilastotiedoista puuttuu 14 TBK:n maalia.