Reilut kymmenen kulunutta vuotta antavat asiaan lisää perspektiiviä, eikä varmaan kukaan pidempään kirvesrintoja seurannut katsoja juurikaan ylläty muistaessaan, että sinä iltana Tappara pelasi kotihallissaan hyvin tahmeasti ja oli kovilla KalPan kanssa. Reilut kaksi ja puoli minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua kuopiolaisten Sami Simonen sitten teki pelätyn tempun ja tasoitti lukemiksi 2-2. Maali oli ottelun viimeinen; jatkoajankin jälkeen pisteet tasattiin.

Se maali ei ole oikeastaan millään tavalla ikimuistoinen. Se ei ollut erityisen komea osuma eikä se ratkaissut mitään suuntaan eikä toiseen. Mutta kaksi viikkoa myöhemmin se maali kaivettiin kuitenkin jatkuvasti esiin ja sitä käytettiin laskurien nollakohtana. Nimittäin seuraavan kerran kiekko saatiin Tapparan maaliin ja nimenomaan Ilpo Kauhasen selän taakse vasta yli kolme ottelua myöhemmin.

Lopulta Simosen maalista käynnistynyt kellolaskuri pysähtyi 22. helmikuuta Tapparan ja TPS:n välisessä ottelussa lukemiin 188 minuuttia ja 29 sekuntia. Niin pitkään kesti Ilpo Kauhasen huikea nollaputki.

Kanadan ja divarin kautta Tapparaan

Kuopiosta kiekkokartalle ponnistanut Ilpo Kauhanen oli tullut Tapparaan puolitoista kautta ennen nollaputkeaan. Nuorukainen oli pelannut vuodet 1990-93 Kanadassa Ontario Hockey League -juniorisarjassa ja edustanut Suomea kaksissa alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa ja kaksissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ennen kuin palasi kotimaahan ja pelasi kauden 1993-94 ykkösdivisioonassa Jokipoikien joukkueessa.

Kauden päätteeksi Kauhanen pokkasi ensin palkinnon divisioonan parhaana maalivahtina ja lähes heti perään liigasopimuksen Tapparan kanssa. Jaromir Sindel ei ollut onnistunut tolppien välissä odotetulla tavalla ja hänen tilalleen Jari Halmeen aisapariksi tarvittiin taas uusi yrittäjä pitkään jatkumoon, joka oli käynnistynyt Markus Mattssonin lopetettua uransa kauden 1986-87 päätteeksi. Draper, Rautio, O'Neill, Virenius, Helminen, Sindel, Hankela...uutta pitkäaikaista ykkösvahtia ei vain ollut löytynyt.

Kauhasen debyyttikausi liigassa ei ollut tilastollisesti mikään menestys. 1994-95 oli kausi, jolloin Tappara ajautui historiansa pisimpään voitottomaan putkeen ja se näkyi maalivahtien tilastoissakin. Positiivista oli kuitenkin se, että Kauhanen onnistui ensimmäisenä suomalaisvahtina sitten Mattssonin valtaamaan selkeän aseman joukkueen ykkösvahtina Halmeen edessä.

Seuraavalla kaudella Tappara oli joukkueenakin paljon parempi, ja sen myötä Ilpo Kauhanenkin sai hetken paistatella päivää kaiken jääkiekkomedian huomion keskipisteenä.

Nollaputki TuTo - Ilves - Ässät

Tauon jälkeen Tappara matkasi Turkuun kohtaamaan TuTon, joka valmistautui julkistamaan ottelussa upouuden maalilaulunsa. Kauhanen ei kuitenkaan välittänyt kuulla sitä ja torjui kaikki 25 maalia kohti tullutta laukausta Tapparan viedessä vieraspisteet lukemin 5-0. Nollapeli oli samalla Kauhasen SM-liigauran ensimmäinen.

Muutamaa päivää myöhemmin jatkettiin Hakametsässä, jossa Tappara oli paikallisvastustaja Ilveksen vieraana. Ilpo Kauhanen oli aivan mielettömässä vedossa. Ensimmäisessä erässä kissapaidat paukuttivat maalia kohti jo 17 kutia, mutta Kauhanen ei päästänyt niistä yhtäkään ohitseen. 60 peliminuutin täyttyessä torjuntoja oli kertynyt jo 38, ja taululla seisoi edelleen Ilveksen kohdalla pyöreä nolla. Valeri Krykov (2+0), Janne Ojanen (1+1) ja Timo Jutila (0+2) pitivät huolen lopusta ja oranssihousut voittivat 3-0.

Kaksi peräkkäistä nollapeliä oli jo mahtava saavutus, mutta Kauhasella oli ässiä hihassaan vielä yksi, kun 17. helmikuuta Hakametsään vieraaksi tuli Ässät. Jos Kauhanen oli ensimmäisessä nollapelissään ollut mahtava ja toisessa erinomainen, niin nyt nuorukainen oli kohonnut jo täysin käsittämättömään hurmokseen.

Kerta toisensa jälkeen hanskakäsi koppasi kiekon vuorenvarmasti, jalkapatja ohjasi kumin vaarattomasti kulmaan tai kiekko jäi syliin putoamatta takaisin peliin Ässä-hyökkääjien uudelleen lyötäväksi. Kertaalleen avauserässä kiekko pomppi jo Tapparan maaliviivalla maalivahdin selän takana, mutta jollakin käärmemäisellä taikuudella Kauhanen pelasti sen vielä takaisin peliin.

Toisesta erästä lähtien Hakametsän yleisökin tajusi, mitä oli tapahtumassa. Jokainen Kauhasen torjunta nostatti edellistä suuremmat aplodit ja torjunnoista parhaimmat saivat yleisön huutamaan rytmikkäästi kuorossa Ilpon nimeä.

– Onhan ne kannustanu meitä tosi hyvin koko kauden ajan, mutta ensimmäistä kertaa nyt oikein syttyi koko halli. Kaiken lisäksi oli niin paljon porukkaa hallissa, niin kyllä se tuntui tosi mahtavalta, Kauhanen vastasi tv-haastattelussa Rale Koiviston kysymykseen pikkupojan unelmasta, jossa täysi jäähalli huutaa omaa nimeä.

Kannustus siivitti maalivahdin entistä parempiin esityksiin. Eräässä tilanteessa Ässien Olli Kaski pääsi nousemaan Tappara-puolustuksen keskeltä yksin kohti maalia, Kauhanen ponnisti useamman metrin vastaan haastamaan Kaskea, joka lähti kiertämään oikealle, yhä pidemmälle ja pidemmälle, mutta Kauhanen pysyi mukana ja pelasti maalin lopulta heittäytymällä pää ja kädet edellä poikittain jäähän kuin jalkapallomaalivahti. Kiekon sulkiessaan kassari oli jo hyvinkin kolme metriä ulkona omalta alueeltaan maalin sivussa!

Kahden erän jälkeen torjuntoja oli kasassa 19, ja samaan aikaan Tappara oli hankkiutunut neljän maalin johtoon. Päätöserään jäi jännitettäväksi ainoastaan Kauhasen mahdollinen ennätysnolla. Kolmannessa erässä Tapparan kenttäpelaajat auttoivat maalivahtiaan kaikin tavoin, keskittyivät puolustamaan tarkasti ja hyökkäsivät vain äärimmäisen harvoin. Ässät sai erässä vain kuusi laukausta kohti Kauhasta, ja tämä torjui nekin kaikki – vaikka omien sanojensa mukaan pari kertaa kävikin tuuri, kun hän ei edes tiennyt mistä laukaus tuli. Kolmas peräkkäinen nollapeli!

– Tuntuu ihan uskomattomalta, ei koskaan edes ajatellut että näin voisi käydä. Mutta nyt ne nollat on jo historiaa eikä ne auta yhtään kun seuraavaksi on vastassa TPS, Ilpo analysoi realistisesti PTV:n haastattelussa.

Kaikki putket katkeavat joskus

Kauhasen maaginen putki yhdessä huippuvastustajan kanssa olivat kansoittaneet Hakametsän lähes täyteen sinä torstaisena iltana. 7664 katsojaa jännittivät ja toivoivat nollan pysyvän edelleen mahdollisimman pitkään Kauhasen selän takana. Moni salaa toivoi mutta vain harva pystyi uskomaan, että nolla pysyisi täydet 60 minuuttia. Vastassa oli kuitenkin aivan liigan kärkijoukkue.

Kauhanenkaan ei lähtenyt pelaamaan neljättä nollapeliä, vaan pyrki ottamaan tilanteen normaalisti.

– Ei tää ole vaikuttanut keskittymiseen oikeastaan yhtään. Kyllähän kaikki on tästä puhuneet ja neljättä nollaa odotetaan ja muuta sellasta, mutta kyllä se tässä vaiheessa tuntuu niin epätodennäköiseltä, ettei se varmaan tule toteutumaan. Enkä mä lähde sillä mielellä edes pelaamaan että nolla pitäisi saada, vaan tottakai lähden pelaamaan vain hyvää ottelua ja voittamaan sitä joukkueena.

Jälkikäteen Kauhanenkin varmaan myöntää, että putken kestävyyden arvailu toi otteisiin hirvittävästi lisää tärinää. Jännitys laukesi kuitenkin jo lähes heti kättelyssä. Ensimmäinen laukaus kohti maalia lähti 50 sekunnin pelin jälkeen suunnilleen siniviivalta turkulaisten Miika Elomon vetäessä heppoisella rannelaukauksella vain "sinne päin", mutta kaikkien yllätykseksi ja pettymykseksi helppo laukaus ohitti Ilpo Kauhasen hanskakäden. Elomon liigauran ensimmäinen maali tyhjensi Hakametsän ilmapiirin sähköisen latauksen kuin vappupallon.

Rale Koiviston telkkarihaastattelussa Kauhanen kertoi jo etukäteen käsitelleensä asian.

– Ei mene fiilis, jos ja kun se yksi maali menee taakse. Siitä tässä on puhuttu, että sen ei pidä antaa vaikuttaa ollenkaan, koska joka tapauksessa se menee joskus ja sitä ei kannata ajatella. Ei edes sitä, vaikka se olisi helppokin maali. Se on unohdettava samantien ja keskityttävä tulevaan.

Nollaputki katkesi siihen, mutta loputkin ottelusta synnyttivät uutta Tappara-legendaa. TPS iski toisessa erässä minuuttiin kaksi maalia ja karkasi jo 3-0 -johtoon, mutta kirvesrinnat eivät luovuttaneet. Ari Haanpää kavensi vielä samassa erässä, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta kiri näytti jäähän torsoksi. Kunnes ajassa 59.02 Valeri Krykov kavensi Kauhasen seuratessa peliä jo vaihtoaition puolelta. 19 sekuntia myöhemmin – maalivahdin edelleen tehdessä tilaa ylimääräiselle kenttäpelaajalle – Timo Jutila tasoitti ja vei pelin jatkoajalle. Sitä pelattiin kolme minuuttia, kunnes Markus Oijennus iski kiekon jälleen Fredrik Norrenan selän taakse ja sinetöi kirvesrintojen uskomattoman nousun.

Pitkä ura Saksassa

Nollaputkea kesti siis yhteensä 188,29 minuuttia, mikä oli aikansa ennätys SM-liigassa. Kauaa tosin Kauhanen ei saanut ennätystään pitää, sillä syksyllä 1997 TPS:n Kimmo Lecklin pelasi reilut neljä ottelua peräkkäin päästämättä maaliakaan ja kirjasi ennätyksen nimiinsä.

Energisellä tyylillä torjunut Ilpo Kauhanen pelasi Tapparassa kaikkiaan neljä kautta. Kaudella 1997-98 hän jäi huippulupaavan Mika Norosen taakse kakkosvahdiksi, lähti seuraavaksi kaudeksi pelaamaan Saksaan ja on edelleen sillä tiellä.

Kahden Saksan kakkosliigassa EC Bad Tölzin riveissä pelaamansa kauden jälkeen Kauhanen sai siirron maan pääsarjaan Kassel Huskiesin riveihin. Sittemmin tutuksi ovat tulleet myös ERC Ingolstadt, Hannover Scorpions ja Adler Mannheim, jonka paidassa Ilpo on torjunut kahdella viime kaudella.

Yhteensä Saksassa on vierähtänyt siis jo kahdeksan kautta. Keväällä 2007 plakkariin kolahti myös uran ensimmäinen mestaruus, kun Mannheim vei paikallisen tittelin.

Kauhasella saattaa siis hyvinkin olla toinen mielipide Seppo Rädyn kuuluisaan kommenttiin kyseisen maan laadusta.