Lauritsalassa syntynyt ja Lauritsalan Työväen Palloilijoissa pelaajauransa aloittanut Seppo Ahokainen siirtyi Ilvekseen kauden 1971–1972 alla. Hyökkääjä voitti heti ensimmäisellä kaudellaan seurassa miesten Suomen mestaruuden ja hänet valittiin SM-sarjan vuoden tulokkaaksi.

Ahokainen pelasi Ilveksessä kaudet 1971-1977, joiden aikana hän teki 193 ottelussa tehopisteet 99+89=188. Mestaruuden ohella hän saavutti seurassa kaksi SM-pronssia ja toimi joukkueen kapteenina kaudella 1975–1976.

Ilveksestä hyökkääjä siirtyi Itävaltaan Klagenfurter AC:n joukkueeseen, jonka riveissä hän saavutti kaksi Itävallan mestaruutta ja yhden hopean.

Ahokainen palasi Suomeen vuonna 1980, jolloin hän liittyi Tapparan joukkueeseen. Hyökkääjä edusti seuraa seitsemällä kaudella uransa päättäneen kauden 1986–1987 loppuun asti.

Hän pelasi Tapparassa yhteensä 242 runkosarjaottelua tehoilla 80+98=178 sekä 47 playoffs-ottelua, joissa syntyi pisteet 12+10=22. Ahokainen voitti seurassa neljä Suomen mestaruutta ja yhden SM-hopean kausilla 1980–81, 1981–82, 1983–84 (C), 1985–86 ja 1986–87. Hyökkääjä toimi joukkueen kapteenina kausina 1983–1985.

Suomen A-maajoukkueessa Ahokainen nähtiin kahdeksissa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa. Hän pelasi Leijonissa yhteensä 162 A-maaottelua tehoilla 34+28=62.

Seppo Ahokainen aateloitiin Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 90 vuonna 1993. Hän vastaanotti Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein vuonna 2007.

Tappara ja Ilves kiittävät Seppo Ahokaista tamperelaisen ja suomalaisen jääkiekkoilun eteen tehdystä työstä ja ottavat osaa läheisten suureen suruun.

Seurat kunnioittavat Ahokaista tänään pelattavassa Tampereen paikallispelissä, jota ennen pidetään hiljainen hetki. Ilveksen pelaajien kypärissä on tänään Seppo Ahokaisen muistoa kunnioittavat merkit ja Tappara pelaa ottelun surunauhoissa. Ahokainen on ainut jääkiekkoilija, joka on toiminut sekä Tapparan, että Ilveksen kapteenina koko pelikauden ajan.