Historian havinaa - Lukko ja Tappara

Vuonna 1936 perustettu Lukko voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 1963 Pentti Jokisen ja Matti “Mölli” Keinosen johdolla. Tuohon aikaan ei vielä pudotuspelejä tunnettu suomalaisessa kiekossa, mutta otteluohjelma oli onnistuttu luomaan mainiosti, sillä viimeisellä kierroksella kohtasivat sarjakärki Tappara ja pisteen takana väijyvä raumalaisryhmä. 7920-päinen, SM-sarjan silloinen ennätysyleisö, sai todistaa Äijänsuon tekojään ympärillä kotijoukkueen 6--3 -voittoa ja juhlia raumalaisten ensimmäistä mestaruutta kaksi vuotta aiemmin voitetun SM-hopean jatkoksi. 1960-luvulla Lukko juhli vielä kertaalleen hopeaa ja kahdesti pronssia, mutta sen jälkeen seuraavaa mitalia saatiin Selkämeren rannalla odotella lähes kaksi vuosikymmentä.

Lukko palasi mitalikantaan takaisin keväällä 1988 ja seilasi samalla neitsytmatkansa yhdessä Tapparan kanssa playoffeissa. Kymmenen joukkueen kesken pelattu SM-Liigan runkosarja päättyi Ilveksen juhliin ja kun Tappara sijoittui kolmanneksi, Tampereella odoteltiin vesi kielellä kaupungin joukkueiden keskinäistä finaalia. Raumalla oltiin kuitenkin asiasta vahvasti eri mieltä ja “Mölli” Keinosen luotsaama Lukko pudottikin runkosarjavoittajan suoraan kolmessa ottelussa ja eteni ensimmäistä kertaa SM-Liigan finaaleihin. Tappara kävi ikimuistoisen välieräsarjan HIFK:n kanssa ja ratkaisevan viidennen ottelun jatkoajalla Pauli Järvisen maali vei Tapparan loppuotteluihin taistelemaan historiallisesta triplasta.

Lukko jatkoi finaaleissa siitä mihin Ilves-sarjassa jäi ja kellisti Rauno Korven johtaman Tapparan ensimmäisessä ottelussa Hakametsässä lukemin 2--3. Tapparalainen luonne, kivikovat “kuuskasit” ja maalivahti Tom Draper tulivat kuitenkin vahvasti esille seuraavissa otteluissa, eikä Lukko saanut kolmessa seuraavassa finaalissa yhteensä kiekkoa Tappara-maaliin kuin kahdesti. Viidenteen otteluun täpötäydessä Hakametsässä lähdettiin tamperelaisittain hakemaan kolmatta perättäistä mestaruutta ja kun heti ottelun alkuun Janne Ojanen iski avaustahdit, Tommi Pohjan ja Teppo Nummisen säestäessä hetkeä myöhemmin, oli mestaruus enää sinettiä vaille valmis. Loppulukemin 5--2 päättynyt peli toi Tapparalle jälleen mestaruuden ja Kanada-maljaa nosteltiin jälleen kohti Hakametsän kattoa. Pudotuspelien pistepörssin kärkinelikon miehittivät Tappara-pelurit, Erkki Lehtosen takoessa parhaat pisteet 7+12.

Vuoden 1988 finaalien jälkeen kumpikaan joukkue hetkeen päässyt mestaruudesta päässyt taistelemaan, Tapparan odotus kesti 13 vuotta ja Lukolla 20 vuotta pidempään. Pronssiottelussa Tappara sen sijaan nähtiin monenakin vuonna 90-luvun alkupuolella ja keskinäinen vääntö raumalaisten ja kirvesrintojen välillä nähtiin keväällä 1994.

Tasaisessa runkosarjassa Lukko taisteli loppuun asti jopa kakkossijasta, jääden kuitenkin maalieron turvin lopulta neljänneksi, tulevan mestarin Jokereiden taakse. Tappara oli runkosarjassa seitsemäs, maalieron erottamana paikallisvastustaja Ilveksen takana. Puolivälierissä Lukko kaatoi Jyp HT:n voitoin 3--1 ja Tappara kukisti Ässät pitkän kaavan mukaan viidessä ottelussa. Välierissä sitten molempien tie nousi pystyyn ja liigahistorian toinen keskinäinen kohtaaminen tapahtui Äijänsuolla pronssiottelun muodossa. Legendaarisen liigatuomari Pertti Juholan uran viimeiseksi jäänyt peli sai kunnon “hitchcock-lopun” kun Janne Ojanen tasoitti ottelun lukemiin 2-2 ajassa 59:12. Jatkoaikaa ei ehditty pelata kuin 1:05, kunnes pelaajauransa viimeisen ottelun kotimaan sarjoissa pelannut Kari Jalonen luuti irtokiekon ohi Jari Halmeen ja käynnisti raumalaisten pronssijuhlat.

Kevään 1994 jälkeen Lukko pelasi kahtena seuraavanakin vuonna pronssiottelussa, mutta sen jälkeen ei raumalaisia mitalipeleissä nähty hetkeen. Keväällä 2001 tuo mahdollisuus aukesi Tapparan kustannuksella, kun runkosarjassa sijoille 3. ja 6. sijoittuneet joukkueet kohtasivat ensimmäistä kertaa puolivälierissä toisensa.

Lukko aloitti sarjan vahvasti Hakametsässä ja painui Alain Côtén varhaisen ulosajon avittamana jo 0--2 johtoon. Tuon jälkeen Tappara pääsi peliin mukaan ja vei jatkossa Lukkoa selostajalegenda Mika Saukkosen sanoja lainaten “kuin Amerikan tätiä”. Kirvesrinnat käänsivät ottelun 3--2 voitoksi ja hakivat myös sarjan toisesta pelistä Raumalta voiton, joten katkon paikka oli ensimmäisen kerran tarjolla Hakametsässä. Mahti-iskussa koko kevään operoineen Jussi Tarvaisen ja totaalisen läpimurtonsa Liiga-kentille tehneen Tuukka Mäntylän johdolla Tappara marssi voitoin 3--0 välieriin odottelemaan Ilvestä kaveriksi.

Kevään -13 playoffs-peleihin lähdettiin Tapparan ja Lukon osalta varsin erilaisista lähtökohdista, kun koko kauden runkosarjan kärkisijasta taistellut Tappara oli lopulta toinen, kun taas Lukko selvitti tiensä viimeisenä joukkueena loppupelien ensimmäiselle kierrokselle. Lukko kuitenkin yllätti, ensin ihan vaan pikkaisen kaatamalla Kärpät 2--1 ja sitten oikein kunnolla laittamalla runkosarjan voittajan Jokerit lauluun voitoin 4--2. Tappara kaatoi HIFK:n omassa puolivälieräsarjassaan voitoin 4--1 ja näin ollen kahden kilpakumppanin ensimmäinen välieräsarja realisoitui.

Sarja ei kokonaisuudessaan klassikoiden joukkoon noussut, vaikka Lukko onnistuikin viemään kaksi ensimmäistä ottelua jatkoajalle. Aleksander Barkovin ja Chris Connollyn sairastuvalle menettänyt Tappara kairasi voitot jatkoeristä, tilkitsi oman maalinsa kahdessa seuraavassa pelissä ja marssi puhtaasti 4--0 finaaleihin kevään sensaatiojoukkuetta, Porin Ässiä, vastaan Olli Palolan ja Jukka Peltolan johtaessa orkesteria.

Runkosarjan kakkos- ja kolmossijalta pudotuspeleihin lähteneet Jukka Rautakorven ja Risto Dufvan johtamat miehistöt hoitivat niukasti puolivälieränsä Pelicansia ja Bluesia vastaan ja toinen perättäinen välieräsarja oli valmis käynnistymään.

Jos edellisvuonna Tappara onnistui murskaamaan raumalaiset, nyt saatiin välieräsarjasta nauttia koko rahalla ja vähän ylikin. Uransa ensimmäistä Liiga-kauttaan Tappara-paidassa pelannut Kristian Kuusela ja koko Tappara-miehistö sai sarjassa kolme ottelupalloa, mutta niin vain Lukko kampesi tasoihin ja vei ratkaisun Hakametsään seitsemänteen peliin. Sarjan aikana kolmen ottelun pelikiellon kärsinyt Nick Bailen vei Tapparan ratkaisupelin alkajaisiksi johtoon, mutta siihen mennessä uransa parasta kauttaan pelannut Tappara-kasvatti Teemu Nurmi toi Lukon pikaisesti tasoihin. Sarja ratkesi lopulta uransa kukkaan puhkeamista vielä tuossa vaiheessa odottaneen nuoren miehen Henrik Haapalan maaliin ja kirvesrinnat matkasivat Ouluun finaaleihin. Välieräsarjan erikoisuus oli peräti neljän perättäisen ottelun venyminen jatkoerään asti, joista kaikki päättyivät vierasjoukkueen eduksi.

Ensimmäistä kauttaan Jussi Tapolan alaisuudessa pelannut Tappara pelasi runkosarjassa hämmästyttävän kaksijakoisen kauden, mutta alun vaikeuksista huolimatta saavutti runkosarjassa saman loppusijoituksen kuin edellisenä keväänä, kuten myös Rauman Lukko. Ja kun jälleen kerran molemmat onnistuivat hoitamaan puolivälieränsä kunnialla lukemin 4--2 HIFK:ta ja KalPaa vastaan, oli aika kolmannelle perättäiselle välieränäytökselle.

Tappara aloitti sarjan vahvasti kotonaan vieden avaustaiston lukemin 5--2. Tunteikas avausottelu muistetaan myös uransa Lukko-paidassa lopettaneen Ville Niemisen kolmannen erän ulosajosta, hänen jouduttuaan vahvoihin näkemyseroihin ottelun tuomariston kanssa. Lukko voitti kuitenkin sarjan kolme seuraavaa ottelua ja laittoi porkkanapöksyjen finaaliputken jatkumisen kovalle koetukselle. Tappara osoitti kuitenkin sitkeytensä ja vei sarjan kolme viimeistä peliä Juha Metsolan ja Josh Greenin huippuesityksien myötä ja otti kolmatta kertaa putkeen finaalipaikan Lukon kustannuksella.

Ennen runkosarjan viimeistä pelipäivää oli jo selvää, että Tappara ja Lukko tulisivat jälleen kerran kohtaamaan pudotuspeleissä, kun sarjasijoitukset oli naulattu sijoille kolme ja kuusi.

Tappara aloitti vahvasti nollaamalla raumalaiset avausottelussa, mutta Lukon vastine oli Äijänsuolla vielä vahvempi. Tomi Karhunen pelasi kuitenkin toisenkin Hakametsän ottelun päästämättä maaliakaan, mutta joutui sairastumisen vuoksi syrjään tolppien välistä sarjan kahdesta viimeisestä ottelusta. Dominik Hrachovina debytoi kuitenkin vahvasti pudotuspeleissä ja onnistui yhdessä nuoren hurjapäisen Patrik Laineen kanssa johdattamaan Kirvesrinnat voittoihin ja välieriin. Sarjan ratkaisseessa viidennessä pelissä Laine iski kolmannessa erässä kaksi maalia ja siivitti Tapparan 1--3 tappioasemasta voittoon.

Tappara lähti runkosarjan kakkossijalta hakemaan seitsemättä perättäistä finaalipaikkaa ja puolivälierissä vastaan asettui parin vuoden tauon jälkeen taas kettupaidat Raumalta. Lukko oli kaatanut playoffsien 1. kierroksella JYPin voitoin 2--1 ja oli erittäin motivoitunut karkoittamaan Tappara-mörkönsä kettukuvioidun peiton peittämän sänkynsä alta. Tiukoista peleistä huolimatta sarja ratkesi suoraan neljässä ottelussa Tapparan hyväksi.

Avausottelun hahmo oli ykkösvahdin saappaisiin noussut Christian Heljanko, joka varsinkin toisen erän Lukko-paineessa piti Tapparan mukana pelissä. Toisessa pelissä parrasvaloihin nousi uransa kaksi ensimmäistä pudotuspelimaalia iskenyt Anton Levtchi. Kolmannessa Tapparan 3--2 voittoon päättyneessä matsissa kahden maalin miehenä hääräsi Kristian Kuusela. 2--1 päättyneen neljännen ottelun ratkaisusta vastasi taistelun ruumiillistuma, teräsmies Otto Rauhala, joka samalla kirjasi nimensä ensimmäistä kertaa Liigan playoffs-pelien pöytäkirjaan maalintekijäsarakkeeseen. Lukolle kuudes perättäinen playoffs-sarjan tappio Tapparaa vastaan.

Toisella koronan runtelemalla kaudella päästiin pelamaan pudotuspelejä, tosin supistetulla ja hieman muokatulla formaatilla. Ottelusarjat pelattiin poikkeuksellisesti paras viidestä -systeemillä ja pelijärjestys oli muokattu siten, että kotiedun omaava joukkue pelasi kaksi ensimmäistä peliä kotihallissaan.

Runkosarjaa ylivoimaisesti dominoinut Lukko pudotti Ilveksen suoraan kolmessa ottelussa puolivälierissä, samalla kun sarjanelonen Tappara kaatoi KalPan neljässä. Rajuista koronaoireista kauden aikana kärsineen Lukko-valmentaja Pekka Virran pelitapa ja kettupaitojen pelaamisen laatu olivat sitä luokkaa, että 27 vuoden tauon jälkeen Tapparan oli pudotuspeleissä todettava raumalaiset paremmiksi, nyt ensimmäistä kertaa yli yhden ottelun mittaisessa sarjassa. Tappara onnistui viiltämään jälkimmäisen vieraspeleistä itselleen, mutta Lukon voitettua molemmat Hakametsän ottelut raumalaiset etenivät finaaleihin voittaen siellä lopulta 58 vuotta himoitsemansa mestaruuden.