Viereisessä Aamulehden (4.4.1992) kuvassa kuusivuotias Jakub on isänsä sylissä Tapparan tiedotustilaisuudessa, jossa juuri liigakarsinnoista selvinneen joukkueen kerrottiin vahvistuvan maalivahti Jaromir Šindelin lisäksi kovilla paluumuuttajilla Timo Jutilalla ja Pauli Järvisellä.

Isä-Šindelin siirto Tapparaan osoittautui kuitenkin kaikkea muuta kuin selväksi.

Tappara oli jo pitkään hakenut joukkueeseensa sitä kantamaan pystyvää maalivahtia. Seuran kulta-aikoina 1970- ja 1980-luvuilla sillä oli ollut tolppien välissä aina maan parhaimmistoon kuuluvat maalivahdit: Antti Leppänen, Hannu Kamppuri, Markus Mattsson. Mestaruus oli viimeksi tullut vuonna 1988, kun tolppien välissä oli Kanadan-apu Tom Draper, mutta hän ei ollut pitkäaikainen ratkaisu. Sen jälkeen neljän kauden ajan oli etsitty uutta huippuluokan ykkösvahtia.

Yhteinen nimittäjä etsintäajalle oli Jari Halme, joka oli vitsejä kirvoittanutta mainettaan parempi kassari, mutta ei yltänyt liigan maalivahtikärkeen. Mika Rautio, Mike O’Neill ja Juha Virenius eivät olleet hekään toimivia tai pitkäaikaisia ratkaisuja.

Huhuja todellisista huippuvahdeista riitti. Jarmo Myllys esiintyi huhuissa vähän väliä. Tšekkoslovakian maajoukkuemaalivahti Petr Bříza ehti jo keväällä 1991 Suomea vastaan pelatun maaottelun jälkeen julistaa suomalaisessa iltapäivälehdessä pelaavansa ensi kaudella Suomessa ja hän nimesi joukkueenkin:

– Next year Tappara, lehti siteerasi Břízaa.

Jokin kuitenkin meni pieleen ja Bříza päätyikin Raumalle, jossa hän Lukon paidassa nousi liigan parhaaksi maalivahdiksi.

Muutama päivä ennen kauden 1991-92 tammikuista siirtorajaa lehdistöön ilmestyi huhu, jonka mukaan Tappara on kiinnostunut “Kanadassa pelaavasta tshekkoslovakialaismaalivahdista”. Huhu ei kuitenkaan realisoitunut hankinnaksi ennen kuin siirtoaika jo umpeutui. Jälkikäteen tosin kerrottiin, että kyseessä oli muuan Dominik Hašek ja siirto oli viimeistä sinettiä vaille valmis, kun miehen sittemmin legendaariseksi äitynyt NHL-ura yhtäkkiä hyppäsikin isommalle vaihteelle ja mies jäi Pohjois-Amerikkaan.

Tapparan kaksikin valmentajavaihdosta nähnyt runkosarja 1991-92 jatkui varsin mollivoittoisena, ja lopulta viimeisen runkosarjapelin jälkeen tilanne oli sellainen, että se ja Lahden Hockey Reipas olivat tasapisteissä sijoilla 10 ja 11. Kahdenneksitoista jäänyt JoKP putosi suoraan divariin, ja sijan 11 joukkue joutuisi karsintoihin. Tapparan selvästi parempi maaliero ei riittänyt liigapaikan varmistamiseen, vaan joukkueet määrättiin uusintaotteluun. Jos joukkueet olisivat olleet tasapisteissä playoff-viivalla, maaliero olisi ratkaissut paremmuuden.

Lisää mielenkiintoa uusintaottelulle antoi se, että Reippaassa kolme vuotta huikeita otteita esittänyt tšekkoslovakialaismaalivahti Jaromir Šindel oli myös nimetty huhuissa yhdeksi vaihtoehdoksi Tapparan seuraavan kauden maalivahdiksi.

Se huhu ei näyttänyt kovinkaan todennäköiseltä, kun 12 minuuttia ennen kolmannen erän loppumista jo selvässä tappioasemassa Tappara-hyökkääjä Petri Aaltonen kolasi Šindelin maalin takana niin, että tämä joutui jättämään pelin kesken. Sekään ei Tapparaa auttanut, vaan se hävisi ottelun 2-6 ja joutui karsintoihin Oulun Kärppiä vastaan. Šindel palasi vielä jäälle pari sekuntia ennen uusintaottelun loppua juhlimaan voittoa selkäkrampistaan huolimatta.

Tapparakin kuitenkin selvisi karsintapinteestä voitoin 3-1, ja pääsi rakentamaan seuraavaksi kaudeksi edelleen SM-liigajoukkueen arvoista kokoonpanoa – ja hankintalistan kärkipäässä oli edelleen huippumaalivahti.

Maalivahti kuitenkin korosti, että seuran palkanmaksuvaikeuksista huolimatta hän oli saanut omansa pois eikä hänellä ollut mitään vaatimuksia Hockey Reipasta kohtaan. Šindel ei myöskään muistellut Tapparaa pahalla uusintaottelussa kokemastaan kovasta kohtelusta huolimatta.

Aamulehdessä silloinen untuvikkotoimittaja Jari Perkiö kirjoitti Tapparan saaneen viimein tarvitsemansa: “Sindelin hankinta poistaa toisen ‘ikuisuusongelman’ tamperelaisesta palloilusta. Tappara on kaivannut jo monta vuotta huippuvahtia maalinsa suulle.”

Selvältä näyttänyt siirto oli kaikkea muuta kuin selvä vain viikkoa myöhemmin. Hockey Reipas astui esiin ja esitti vaatimuksen, että maalivahdin pitää jatkaa Lahdessa.

– Tulkintamme mukaan Sindelillä on vielä kahden vuoden sopimus Hockey Reippaan kanssa, Hockey Reipas Oy:n varapuheenjohtaja Jukka Kulmala sanoi Helsingin Sanomissa 11. huhtikuuta.

Sama tilanne oli myös Reippaasta KalPaan siirtyneellä Marko Jantusella, jolla hänelläkin oli lahtelaisten mukaan edelleen sopimus voimassa. Helsingin Sanomien mukaan Kulmala ymmärsi pelaajien muuttohalut sen takia, että yli puolet kevätkauden pelaajapalkkioista oli edelleen maksamatta. Hänen mukaansa kyseessä oli silti sopimusrikko, josta kylläkin selviäisi rahalla.

Šindelin Tappara-siirron neuvotellut pelaaja-agentti Kimmo Aura kertoi puolestaan saman päivän (11.4.1992) Aamulehdessä, että maalivahdilla oli kahden vuoden sopimus lahtelaisseuran kanssa, mutta tämä purki sen. Sen jälkeen agentti neuvotteli uudessa tilanteessa sopimuksen Tampereelle.

Kaksi päivää myöhemmin lehdistö sai kiinni myös maalivahdin itsensä, joka Helsingin Sanomien (13.4.1992) mukaan oli tilanteesta “ihmeissään, suorastaan kauhuissaan”.

– Kaiken piti olla selvää. Miksi nyt viikon kuluttua siirron julkistamisesta moisia jauhamaan? kysyi Šindel Helsingin Sanomissa ja kertoi sanoneensa sopimuksensa irti lahtelaisten kanssa jo maaliskuun 16. päivänä.

– Itse asiassa pelasin uusintaottelun säilymisestä lahjaksi Reippaalle. Sopimus oli silloin jo purkautunut, Šindel sanoi.

Hän oli jättänyt Hockey Reippaalle oikeuden neuvotella kanssaan ensiksi, mihin liittyi juuri pykälä seuraavan kauden palkanmaksusta etukäteen. Kun seura ei kyennyt maksua takarajaan mennessä suorittamaan, maalivahdin mukaan hän oli vapaa siirtymään mihin tahansa. Viime kädessä Šindel pelasi Suomessa vuokrapelaajana Sparta Prahasta. Pragosport-niminen yritys järjesteli ulkomailla pelaavien tšekkoslovakialaisten kiekkoilijoiden asioita, ja se ilmoitti, että siirtyminen Tapparaan sopii.

Tasan viikkoa myöhemmin asia oli hoidettu raiteilleen, kun SM-liigan johto on tutkinut asian selvitykset. Tutkimusten jälkeen liigapomon kanta asiaan oli muuttunut.

– Saamieni selvitysten mukaan edustusoikeus siirtyy kyllä Tapparalle, jos Reippaalla ei ole esittää vahvoja vastanäyttöjä, Helkovaara sanoi Helsingin Sanomille 29.4.

Myös Iltalehti kertoi, että “Tapparan managerin Kalevi Nummisen mukaan Sindelin sopimus Hockey Reippaan kanssa on erillisellä sopimuksella päättynyt. Tshekkoslovakialainen seura Sparta Praha, joka omistaa Sindelin pelaajaoikeudet, on myöntänyt hänelle peliluvan Tapparaan kahdelle seuraavalle kaudelle.”

Kevään ja kesän 2009 Mikael Granlundin sopimusepäselvyyksien värittämää siirtoa muistuttanut episodi oli saatu päätökseen. Seuraavana syksynä Jaromir Šindel torjui Tapparan pelipaidassa.

Kauden liiga-avauksessa Tappara kaatoi vieraissa HIFK:n, ja Šindel oli voiton avainmies. “Jaromir Sindel Tapparan sankari”, “Sindel vei uskon HIFK:n hyökkääjiltä”, “Sindel torjui avausvoiton”, hehkuttivat lehtiotsikot pelin jälkeen.

Mutta vain kaksi ottelua myöhemmin otsikossa lukikin “Sindel kuin seula”.

Tuo noin viikon otanta kuvastaa melko hyvin Šindelin aikaa Tapparassa. “Jaro” ei ollut enää yhtä tasaisen maaginen kuin oli ollut edellisillä kausillaan Reippaassa, vaan hänen suorituksiaan vaivasi kummallinen ailahtelu, jota entisestään pahensivat ongelmat loukkaantumisten kanssa.

Kaiken huhumyllyn ja siirtokohun jälkeen edes tämäkään maalivahtihankinta ei poistanut Tapparan ongelmia maalinsuulla. Odotukset olivat korkealla ja ne olivat perusteltuja, mutta tulos jäi keskinkertaiseksi.

Kahden Jaromir Šindelin kauden jälkeen seuraavana yrittäjänä Tapparan tolppien välissä olikin Ilpo Kauhanen.