LEIGH BANNISTER – KANADALAINEN KOVANAAMA KIRVESRINNOISSA
1960-luvulla suomalaiseen jääkiekkoon alettiin värvätä ulkomaalaisapuja, vaikka päänavaus olikin tehty jo vuonna 1940, jolloin unkarilainen Ladislaus Rona oli edustanut Kiffeniä. Tappara oli hypännyt kelkkaan kolmantena Ronan ja HIFK:n Arthur Pearsonin jälkeen kaudella 1962-63, jolloin suomalaisjuurinen kanadalainen Henry Åkervall pelasi kirvesrinnoissa seitsemän ottelua.
Kolme kautta myöhemmin niin ikään kanadalainen Doug Kowel oli mukana nostamassa Tapparaa takaisin mestaruussarjaan. Kirvesrintojen kolmas ulkomaalainen oli edelleen Kanadasta Suomeen saapunut Leigh Bannister, joka pelasi joukkueessa kaudella 1968-69.
Bannister oli Tapparaan saapuessaan 24-vuotias keskushyökkääjä, jonka kerrottiin olleen edellisen joukkueensa Saskatoon Quakersin paras maalintekijä ja “järjestelijä” parilta edelliseltä kaudelta. Tappara-vuotta edeltävältä kaudelta 1967-68 tilastoja ei internetin syövereistä löydy, mutta kaudella 1966-67 Western Canada Senior Hockey Leaguessa oli syntynyt 15 pistettä 24 pelissä.
Olivat tehot sitten olleet mitä tahansa, niin 60-luvun lopun suomalaisessa pääsarjavauhdissa pysyminen oli Bannisterille hankalaa. Hän ei ollut kaksinen luistelija eikä taitopuolikaan ollut parasta mahdollista kanadalaista laatua. Nikkariosaston avuja olivat sentään hyvä maskipelaaminen ja vahva osaaminen aloituksissa, mikä tietysti oli sentterille hyödyllinen taito. Mutta suurimmaksi osaksi Bannister kunnostautui mailan käyttämisessä muuhun kuin kiekon liikuttamiseen.
Vain 12 mestaruussarjaottelua pelannut kanadalainen keräsi matseissaan 56 jäähyminuuttia. Ottelukohtainen minuuttikeskiarvo 4,67 on sitä luokkaa, että sen rikkomiseen tarvitaan riittävän innokas nyrkinheiluttaja ja nykyaikaiset säännöt 25 minuutin kertarangaistuksineen.
Tappara oletti hankkineensa ihan toisen tyyppisen sentterin ykkösketjuunsa, mutta 35 vuoden takainen scouttaustoiminta ei ollut kovinkaan järjestäytynyttä. HIFK osui samalla kaudella kirjaimellisesti kultasuoneen Carl Brewerin kanssa, mutta Tappara veti Bannisterin kanssa vesiperän. Tosin olihan miesten aiemman uran meriititkin täysin eri luokkaa ja Brewer hankintana “sure thing”. Suomalaiskaukaloissa samalta suunnalta tulleita miehiä kuitenkin verrattiin luonnollisesti toisiinsa, ja niissä vertailuissa Bannister jäi aina kakkoseksi.
“Roki” tehokkaampi nyrkkien kuin mailan kanssa
Bannister saapui Suomeen jo elokuun alussa, kolmisen kuukautta ennen sarjan alkua, ja osallistui joukkueen mukana harjoittelemiseen ja harjoituspeleihin. Tappara todellakin haki joukkueeseensa ykkösketjun sentteriä ja sille paikalle, Esko Kaonpään ja Pertti Ansakorven väliin, kanadalainen asetettiinkin. Kaonpää oli joukkueen paras pistemies kahdelta edelliskaudelta.
Tapparan ensimmäinen harjoituspeli käytiin TuToa vastaan kuukausi ennen marraskuun 7. päivä alkavaa sarjaa. Bannister näytti heti, mitä oli tulossa myöhemmin vielä lisää. Hän jäi 4-4 päättyneessä ottelussa ilman tehopisteitä, mutta istui kaksi kahden minuutin rangaistusta. Niiden lisäksi hän sai mailallaan keihästämällä turkulaisten Seppo Lindströmin hiiltymään viiden minuutin tappelujäähylle päästen itse mailankäytöstään kuin koira veräjästä.
Aamulehdessä 28.11.1968 julkaistu "Jyrän" pilapiirros. (Aamulehden luvalla)
Harjoituspelit sujuivat Bannisteriltä hyvin ja Kaonpään kanssa löytyi kohtuullinen yhteyskin. Ilvestä vastaan kanadalainen teki jo kaksi maalia ja syötti yhden. Lukon Mikko Erholmin kanssa tappelemisesta tuli tilille yksi viisiminuuttinen, mutta odotukset olivat edelleen toiveikkaita, että Suomi-kiekkoon tottumisen jälkeen mies ehkä olisi kaivattu vahvistus.
SM-sarja alkoi, mutta pelinumeron 16 saanut Bannister ei lunastanut odotuksia. Tappara voitti kaksi kolmesta ensimmäisestä pelistään, mutta kanadalaisvahvistuksen nimi kirjattiin vain jäähytilastoihin. Eräskin toimittaja kuvaili miehen esityksiä kirjoittamalla, että “kanadalaispelaaja Leigh Bannister oli parhaimmillaan silloin, kun hanskat nostettiin nyrkkeilyasentoon”.
Kenties juuri nyrkkienheilutusinnostaan Bannister saikin Tapparassa lempinimen “Roki”, amerikkalaisemmin kirjoitettuna Rocky. Sylvester Stallonen elokuvista ei silloin vielä ollut tietoa, mutta Rocky Marcianon kunnian vuosista nyrkkeilykehissä oli kulunut vasta reilu kymmenen vuotta – sitä paitsi ajankohtaisempi Cassius Clay oli jo käytössä joukkueessa muissa yhteyksissä. Myös Aamulehden pilapiirtäjä “Jyrä” taiteili Tapparan uudesta kanadalaisesta karikatyyrin, jossa heiluu niin nyrkki kuin mailakin.
Tapparan ja HIFK:n välisen matsin jälkeen Carl Brewerin hankinnan takana ollut IFK:n suuri mies Göran Stubb naureskeli, ettei koko Bannisteriä edes näkynyt kentällä. Mutta seuraavassa ottelussa, sarjan neljännessä, Raumalla alkoi sitten tapahtua. Bannister nousi kerralla kentän näkyvimmäksi hahmoksi.
Hän vei avauserässä Tapparan 2-1-johtoon ensimmäisellä mestaruussarjamaalillaan ja syötti kolmannen erän alussa Ansakorven viimeistelemän osuman, jolla kirvesrinnat nousivat maalin päähän Lukosta.
Mutta se todellinen show alkoi pian kavennuksen jälkeen. Bannister käytti mailaansa Lukon Tapani Koskimäkeä vastaan tavalla, jota ei esitellä jääkiekon tekniikkakirjoissa, ja lopulta viuhtoi raumalaisen mailan jäätä pitkin ties minne. Se toi tuomarilta huomiota 10 minuutin käytösrangaistuksen edestä.
Eikä se vielä riittänyt. Välittömästi takaisin kentälle päästyään kanadalainen iski mailansa lukkolaiseen laittomalla tavalla ja sai taas rangaistuksen. Jäähylle mennessään hän vielä mielenosoituksellisesti laukoi kiekon katsomoon ja sai tuomarilta toisen kymmenminuuttisen. Se hermostutti miehen lopullisesti ja seuraavaksi kyytiä sai oma maila, joka pilkkoutui säleiksi laitaa vasten. Sitten Bannisteriä jo talutettiinkin kaukalosta pukukopin puolelle illan saldonaan maali, syöttö ja 24 rangaistusminuuttia.
Rauman tempauksen takia “Rokille” odotettiin myös pelikieltoa, mutta sitä ei jääkiekkoliitosta kuulunut. Seuraavaa kotiotteluaan Tappara mainostikin sloganilla “Mikä on tämän päivän sensaatio?” Bannister ei ihan sensaatiota Vehmaisten Urheilijoita vastaan aiheuttanut, mutta jälleen mieheltä meni yksi maila poikki, tällä kertaa VehU-pakki Pertti Rantasen päähän.
Tappara-nikkarin maine oli kasvanut jo sellaiseksi, että vierasottelussa TuToa vastaan yleisö tunsi itsensä melkein petetyksi, kun Bannister esiintyi jäällä kuin pyhäkoulupoika. Hän pelasi erittäin hyvää alivoimaa Ansakorven parina ja teki myös joukkueensa voittomaalin.
Seuraavassakin ottelussa Bannister kunnostautui maalintekijänä iskiessään suoraan ilmasta Kaonpään syötön Reippaan verkkoon, mutta parin matsin nousun jälkeen alkoi miehen lopullinen alamäki Tappara-uralla.
Ilvestä ja SaiPaa vastaan hän istui yhteensä kuusi jäähyminuuttia ja keräsi itseensä negatiivista huomiota. SaiPan Jaakko Kohosen kanssa hän kävi mailoilla miekkailutuokion, jossa molemmat sohivat toisiaan 2-3 kertaa lähes parhaimpaan muskettisoturityyliin.
Ässiä vastaan pelatussa kauden kymmenennessä ottelussa Tapparan ykkösketju ei saanut peliään kulkemaan lainkaan ja syylliseksi löydettiin kanadalaisen Leigh Bannisterin “alakuloisuus”. Seuraavassa matsissa alakulo oli kuitenkin kaukana, sillä taas räjähti
Bannister käynnistässä 291 rangaistusminuutin ennätystä
Tappara jäi Savonlinnassa paikallista SaPKoa vastaan todellisen jyrän alle. Kahden erän jälkeen taululla olivat jo murheelliset 8-0 -lukemat osoittamassa kotijoukkueen ylivoimaa. Viimeisen kymmenen minuutin aikana Tappara sai sentään kolme lohdutusosumaa, joista Bannister teki keskimmäisen, mutta se ei viilentänyt kyteviä tunteita.
Puolitoista minuuttia ennen ottelun loppua Bannister löysi savonlinnalaisten Erkki Räsäsestä kaverin, hanskat lensivät ja nyrkkitalkoot alkoivat. Saman tien jäälle tyhjenivät myös molempien joukkueiden vaihtopenkit varamaalivahteja myöten ja suomalaisen jääkiekon suurin joukkotappelu oli käynnissä. Lopulta tuomarit heittivät 13 savonlinnalaisten ja 12 Tapparan pelaajaa pukukoppiin ja loppusekunnit pelattiin muutamalla jäljelle jääneellä kenttäpelaajalla. Jäähyminuutteja kertyi yhteensä 291, mikä on edelleen Suomen yhden ottelun ennätys. SaPKo sai jäähyjä viisi minuuttia enemmän kuin Tappara, mikä taas johtui siitä seikasta, että Esko Kaonpää oli saanut toisessa erässä viiden minuutin rangaistuksen eikä häntä enää peluutettu päätöserässä. Niinpä vaihtoaitioiden tyhjentyessä Tapparalla oli laittaa mellakkaan yksi pelaaja vähemmän ansaitsemaan 10 minuutin rangaistusta.
Tappara jäi Savonlinnassa paikallista SaPKoa vastaan todellisen jyrän alle. Kahden erän jälkeen taululla olivat jo murheelliset 8-0 -lukemat osoittamassa kotijoukkueen ylivoimaa. Viimeisen kymmenen minuutin aikana Tappara sai sentään kolme lohdutusosumaa, joista Bannister teki keskimmäisen, mutta se ei viilentänyt kyteviä tunteita.
Puolitoista minuuttia ennen ottelun loppua Bannister löysi savonlinnalaisten Erkki Räsäsestä kaverin, hanskat lensivät ja nyrkkitalkoot alkoivat. Saman tien jäälle tyhjenivät myös molempien joukkueiden vaihtopenkit varamaalivahteja myöten ja suomalaisen jääkiekon suurin joukkotappelu oli käynnissä. Lopulta tuomarit heittivät 13 savonlinnalaisten ja 12 Tapparan pelaajaa pukukoppiin ja loppusekunnit pelattiin muutamalla jäljelle jääneellä kenttäpelaajalla. Jäähyminuutteja kertyi yhteensä 291, mikä on edelleen Suomen yhden ottelun ennätys. SaPKo sai jäähyjä viisi minuuttia enemmän kuin Tappara, mikä taas johtui siitä seikasta, että Esko Kaonpää oli saanut toisessa erässä viiden minuutin rangaistuksen eikä häntä enää peluutettu päätöserässä. Niinpä vaihtoaitioiden tyhjentyessä Tapparalla oli laittaa mellakkaan yksi pelaaja vähemmän ansaitsemaan 10 minuutin rangaistusta.
Bannisterin viimeiseksi otteluksi Tapparassa jäi seuraava kotiottelu Upon Palloa vastaan. Kirvesrinnat voittivat 3-2, mutta kanadalainen pelasi näkymättömästi ja tehottomasti. Kansan Lehti oli kuitenkin sitä mieltä, että “Roki” alkaa pikkuhiljaa tottua suomalaisiin ympyröihin.
“Roki” ei kuitenkaan sopeutunut. Kun Tappara viisi päivää myöhemmin tammikuun lopussa astui kaukaloon KooVeeta vastaan, nuori Teemu Sistonen oli ottanut kanadalaisen paikan kokoonpanossa.
Leigh Bannisterin kerrottiin vain “saaneen tarpeekseen”, jättäneen joukkueen ja palanneen kotimaahansa. Kanadalaisvahvistus teki 12:ssa pelaamassaan ottelussa neljä maalia, syötti yhden ja keräsi jo aiemmin mainutut 56 jäähyminuuttia.
Leigh Bannisterin urasta Tapparan jälkeenkään ei ole paljoa informaatiota löydettävissä. 1970-luvun alussa hän pelasi IHL-liigassa kaksi kautta. Kaudella 1971-72 hän teki Flint Generalsissa 15 maalia ja yhteensä 38 tehopistettä 41 ottelussa. Seuraavalla kaudella joukkueena oli Des Moines Capitols, mutta otteluita kertyi vain kuusi ja tehoja 1+2. Jäähypenkki pysyi “Rokille” tuttuna myös IHL:ssä, sillä hän istui Generalsissa 101 minuuttia ja Capitolsin kuudessa matsissakin peräti 34 minuuttia.
Tapparassa nähtiin ulkomaalaisvahvistus seuraavan kerran vasta lähes 20 vuotta myöhemmin, kun puolustaja Tim Thomas veti kirvesrintanutun päälleen.
Koti
Vieras