JÄÄDYTETYT PELINUMEROT
2 KALEVI NUMMINEN |
Kalevi Numminen oli itseoikeutetusti ensimmäinen tapparalainen, jonka pelinumero “jäädytettiin” niin etteivät tulevat sukupolvet enää voi sitä numeroa Tapparassa käyttää. Merkkinä tästä Hakametsän jäähallin katonrajassa roikkuu Nummisen nimellä ja pelinumerolla 2 varustettu pelipaitakopio.
Nummisen ura Tapparassa alkoi kaudella 1957-58 ja viimeiset luistimenpiirtonsa “Kallu” veti SM-sarjajäillä vuosikymmentä myöhemmin kaudella 1968-69. Pääsarjauraan mahtui yhteensä 201 ottelua, joissa kovaluisena peruspuolustajana tunnettu Kallu teki 41 maalia ja antoi 40 maalisyöttöä. Pelaajauransa aikana Numminen voitti Tapparassa kolme Suomen mestaruutta ja sai myös kolme hopeamitalia sekä yhden pronssisen mitalin.
Pelaajauran jälkeen hommat Tapparassa jatkuivat valmentajan tontilla. Jo 60-luvun lopussa Numminen aloitti pelaajavalmentajana ja 70-luvulla Kallun määrätietoinen työ kirvesrintojen peräsimessä alkoi tuottaa hedelmää. Nummisen opeilla Tappara nousi valtakunnan parhaaksi seuraksi ja Kallun päävalmentajakausi toikin miehelle kolme kultamitalia lisää.
80-luvulla ja 90-luvun alussa oli sitten toimitusjohtajuuden vuoro. Vielä kaudella 1991-92 Numminen vieraili lyhyesti kirvesrintojen pelaaja-aitiossa päävalmentajan virassa.
Tappara-uransa lisäksi Kalevi Numminen pelasi myös yhteensä 143 A-maaottelua, mukaanlukien seitsemät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. Valmentaja-aikanaan Numminen luotsasi myös Suomen A-maajoukkuetta vuosina 1973-74 ja uudestaan 1977-82. Saavutuksistaan kotimaan jääkiekkoilussa Numminen aateloitiin Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 44 vuonna 1986.
Valinta ensimmäiseksi tapparalaiseksi, jonka pelipaita nostetaan Hakametsän kattoon, tapahtui 10 vuotta myöhemmin. Kalevi Nummisen numero 2 hilattiin kunniapaikalle 26.10.1996.
3 PEKKA MARJAMÄKI |
Pekka Marjamäki oli toinen kirvesrinta, joka sai kunnian nähdä pelinumeronsa vedettävän jäädytyksen merkiksi Hakametsän jäähallin kattoon. Marjamäen numero 3 nostettiin sinne 27.12.1998.
“Marja” pelasi Tapparassa peräti 17:llä pääsarjakaudella. Pääsarjaura alkoi jo kaudella 1964-65 ja viimeisen kerran Marjamäen persoonallisia tempauksia nähtiin SM-liigakaukalossa kaudella 1983-84. Väliin mahtui pari kautta Ruotsissa HV71:n paidassa.
Yhden aikansa hurjimmista lyöntilaukauksista ja ovelimmista valelaukauksista omannut Marjamäki on 125 osumallaan eniten maaleja tehnyt Tappara-puolustaja. Syöttöpisteitä tilille kertyi 129 yhteensä 476:ssa runkosarjaottelussa. Pudotuspelejäkin Marja ehti pelaamaan 50 ottelun verran ja keräsi niissä 14 maalia ja 16 syöttöpistettä.
Mitalisateeltakaan pitkällä uralla ei voinut välttyä. Pekan kaapista löytyy viisi kultamitalia kertomassa Suomen mestaruuksista, kolme hopeamitalia ja yksi pronssi.
Peräti kymmenet MM-kisat, kahdet olympialaiset ja yhteensä 251 A-maaottelua pelannut Marjamäki palkittiin vuonna 1990 valinnalla Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 68. Vuonna 1998 Pekka valittiin myös kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen. Yksi uran kohokohdista oli myös vuonna 1975 tapahtunut valinta MM-kisojen All Starsiin ja parhaaksi puolustajaksi toisena suomalaisena kautta aikojen.
Marjamäen peliura päättyi siis viidenteen mestaruuteen vuonna 1984. Sen jälkeenkin mies on kuitenkin nähty Tapparan pelaaja-aitiossa, sillä Marja toimi Tapparan kakkosvalmentajana 90-luvun alkupuoliskolla ja jälleen vuonna 2005. Valmennuskokemusta on kertynyt myös kirvesrintojen juniorijoukkueiden luotsina.
7 TIMO JUTILA |
Kun Tappara 50-vuotisjuhlakautensa kunniaksi ilmoitti jäädyttävänsä kaksi uutta pelinumeroa Hakametsän hallin kattoon, veikkauksia kunnian saajiksi lenteli sinne tänne. Harva kuitenkin keksi ehdottaa Timo Jutilaa, sillä aiemmin esillä jäädytyskriteereinä oli ollut myös pelaajan puolen vuosisadan mittainen elinikä.
Jutila sai numeronsa Hakametsän hallin kattoon selvästi sitä nuorempana, mutta täysin ansiosta. “Jutin” viimeisestä pelivuodesta ehti kulua kuusi vuotta, joten hänen sankaritekonsa kaukalossa ovat vielä hyvin kaikkien muistissa.
Vasta 16-vuotiaana vuonna 1980 alkanut liigapelaajaura käynnistyi Jutilan kohdalla vauhdikkaasti, kun vasta poikasena pelattu tulokaskausi toi jo tehopisteet 7+12=19. Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi niin, että 19 vuotta myöhemmin lopetushetkellä pisteitä SM-liigassa oli kertynyt komeat 124+311=435. Otteluita kotimaan liigassa Jutille kertyi 561 ja enemmänkin olisi tullut, ellei muutama pelikausi olisi vierähtänyt myös ulkomailla.
Jutin meriitteihin liigassa kuuluvat viisi Suomen mestaruutta ja yksi hopea. Hänet valittiin kolmesti liigan parhaaksi puolustajaksi ja viisi kertaa SM-liigan All-Starsiin. Juti on edelleen liigan toisiksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja niin runkosarjapeleissä kuin playoffeissakin.
Juti on saanut myös kunnian nostaa ensimmäisenä suomalaiskapteenina MM-kisojen voittopokaalin käsivarsilleen. Se tapahtui vuonna 1995. Kaiken kaikkiaan Tappara-pakki kolusi kahdeksat MM-kisat, kolmet olympialaiset ja kaksi Kanada Cupia edustaen Leijonia kaikkiaan 246 maaottelussa.
Luonnollisesti Juti toimi myös Tapparan kapteenina useamman vuoden ajan 90-luvulla. Peliuransa jälkeen hän edusti seuraa myös kabinettipuolella toimien kolmen vuoden ajan Tapparan yhteyspäällikkönä.
Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 132 hänet valittiin vuonna 2003. Samana vuonna hän sai myös suuren kunnian tulla valituksi Kansainvälisen Jääkiekkoliiton Hall of Fameen vasta seitsemäntenä suomalaisena pelaajana.
Tappara jäädytti hänen pelinumeronsa 7 syyskuun 15. päivä 2005.
8 JANNE OJANEN |
Tapparan viides jäädytetty pelinumero ei tullut yllätyksenä kellekään, joka on seurannut suomalaista jääkiekkoa viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana. Janne Ojasen numero 8 oli itseoikeutettu numero nousemaan aiemmin jäädytettyjen rinnalle – kyse oli vain siitä, koska se kattoon nostetaan. Nostopäivä tapahtui heti ensimmäisessä Tapparan kotiottelussa sen jälkeen, kun Ojanen oli uransa päättänyt. Ura päättyi playoffeihin keväällä 2010, numero 8 jäädytettiin syksyn ensimmäisessä kotiottelussa 18.9.2010.
Kasin nouseminen kattoon oli tosiaan selviö jo pitkään, mutta viimeistään asia sinetöityi 26. marraskuuta 2009, kun Ojanen nousi SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssin kärkipaikalle. Uransa päättyessä hän oli kerännyt yhteensä 799 tehopistettä SM-liigan runkosarjassa, ja nykyuskomuksen mukaan pitää tuon kaikkien aikojen pörssin kärkipaikan todella pitkään. Ellei jopa ikuisesti.
Janne teki SM-liigassa 20 pelikauden aikana 876 ottelussa 283 maalia ja 516 syöttöä. Hän oli numeronjäädytyshetkellä liigassa kolmanneksi eniten otteluita pelannut pelaaja, yhdeksänneksi eniten maaleja tehnyt ja ykkönen niin syöttöpisteissä kuin kokonaispisteissäkin. Tapparan sisäisissä tilastoissa hän pitää kärkipaikkaa muissa kategorioissa, mutta on maaleissa kakkosena.
Tapparan kapteenina koko 2000-luvun toiminut Ojanen keräsi pelaajaurallaan kolme SM-kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin.
Suomen suurpelaajiin kuuluva Ojanen kunnostautui myös maajoukkueissa. Hän aloitti alle 18-vuotiaiden EM-kullalla, oli voittamassa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta, ja tahti oli hyvä myös miesten sarjassa. Ojanen oli mukana Suomen ensimmäisen arvokisamitalin voittaneessa Calgaryn olympiahopeajoukkueessa 1988 ja totta kai myös vuoden 1995 ikimuistoisessa maailmanmestaruusryhmässä. Yhteensä 205 A-maaottelua, kuudet MM-kisat ja kahdet olympialaiset toivat kaappiin muitakin mitaleita.
Ojanen kävi urallaan pelaamassa myös NHL:ssä (New Jersey Devils) ja Ruotsissa (Malmö), mutta palasi aina takaisin Tapparaan. Uransa viimeisen reilun 10 vuoden ajan hän oli Tapparan kasvot ja joukkueen liideri. Hänen ansiolistansa on niin vaikuttava myös tilastoissa näkymättömissä asioissa, että minkäänlaista odotusaikaa ei tarvittu, vaan numero saatettiin jäädyttää välittömästi uran jälkeen.
10 TIMO SUSI |
Syyskuun 15. päivä 2005 oli viimein se päivä, kun pitkään odotettu ja täysin varmana pidetty pelinumeron 10 hilaaminen Hakametsän Tappara-päädyn kattoon tapahtui. Silloin tällöin SM-liigassa on saatettu nähdä hieman hatarin perustein tehtyjä paitajäädytyksiä, mutta tämä ei todellakaan kuulunut niihin.
Kymppipaitaa Tapparassa kantoi kunnianosoituksen arvoisesti Timo Susi, joka vuosien 1978 ja 1992 välillä iski SM-liigassa kiekon peräti 295 kertaa vastustajan maalivahdin selän taakse. Tuolla lukemalla ollaan SM-liigan kaikkien aikojen maalitilastossa viidennellä tilalla ja Tapparan vastaavassa pörssissä ylivoimaisena ykkösenä. Itse asiassa on melko varmaa, ettei Suden kirvesrintapaidassa keräämää maalimäärää tulla enää koskaan ylittämään. Pistepörssissäkin Timi pitää edelleen kakkossijaa nimissään.
Hurjista laukauksistaan ja erityisesti kääntölämäreistään tunnettu Susi voitti Tapparassa peräti kuusi Suomen mestaruutta ja keräsi kaupan päälle vielä himmeämpiäkin mitaleita yhden kumpaakin. Kirvesrintojen kapteenin ominaisuudessa hän pääsi nostamaan Kanada-maljaa ensimmäisenä kaksi kertaa.
Susi tunnettiin myös kovien otteluiden miehenä. Playoff-peleissä hänen tykkinsä puhui 38 kertaa, jolla hän vielä tänäkin päivänä pitään kaikkien aikojen pörssin jaettua ykkössijaa nimissään. Syöttöpisteet saldoon lisättynäkin vasta kaksi pelaajaa on playoff-historiassa yltänyt suurempaan saaliiseen kuin Susi.
Myös maajoukkueessa Timo Suden panosta arvostettiin. Hän pelasi 148 A-maaottelua, joissa mukana neljät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. Hän oli avainasemassa, kun Suomi voitti ensimmäisen arvokisamitalinsa Calgaryssä 1988. Yhtenä joukkueen parhaista pistemiehistä hän mm. syötti Neuvostoliittoa vastaan 2-1-voittomaalin, jolla Suomi nappasi kisoista hopeaa.
Suden pelaajaura päättyi keväällä 1992, jolloin hän omalla vahvalla panoksellaan karsintojen parhaana maalintekijänä oli mukana pitämässä Tapparan edelleen SM-liigassa. Pelaajauran jälkeen Susi nähtiin edelleen Tapparan hommissa, sillä hän toimi 90-luvulla useamman vuoden joukkueenjohtajana.
Suomen Jääkiekkoleijonaksi Susi kukitettiin vuonna 2000 järjestysnumerolla 120.
12 ERKKI LEHTONEN |
Vuosikausia jäädytetyistä pelinumeroista puhuttaessa kestoaihe oli ihmetys ja lähes vaatimus, että Tapparan Erkki Lehtonen numero 12 pitäisi jäädyttää. Lähes 30 vuotta miehen peliuran päättymisen jälkeen se vihdoin tapahtui lokakuun 20. päivä 2018. Numerosta 12 tuli kuudes Tapparan jäädyttämä pelinumero.
Lehtosen ura SM-liigassa ja Tapparassa alkoi syksyllä 1977 ja päättyi neljätoista jääkiekkokautta myöhemmin keväällä 1991. Noista vuosista peliuran kolmanneksi viimeisintä kautta 1988-89 lukuun ottamatta kaikki kaudet kuluivat Tappara-paidassa numero 12. Tuolla yhdellä muulla kaudella “Ekku” pelasi Saksan liigassa Berliinissä.
Erkki Lehtonen on Tapparan historian kolmanneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja Janne Ojasen ja Timo Suden jälkeen. Pistekeskiarvossa hän on edellään olevaa kaksikkoa kovempikin peräti 1,06 ottelukohtaisella pistekeskiarvollaan runkosarjassa. Runkosarjaotteluita Tapparassa kertyi 477, niissä 206 maalia ja 302 syöttöpistettä, yhteensä 508 tehopistettä. Pudotuspelien pörssissä hän on Suden jälkeen kakkosena 79 pisteellään 81 ottelussa.
Kuusi kertaa Ekku oli Tapparan kauden paras pistemies runkosarjassa ja kolmesti playoffeissa. Tehokkaimmalla kaudellaan 1989-90 hän teki yhden kauden ennätyksekseen tehopisteet 18+40=58.
Lehtosen peliura Tapparassa osui yhteen seurahistorian tehokkaimpaan ajanjaksoon – 13 liigakaudesta palkintokaappiin jäi peräti kuusi kultaista SM-mitalia, kaksi hopeista ja yksi pronssinen. Mestaruuskaudet hänellä olivat 1979, 1982, 1984, 1986, 1987 ja 1988. Vuonna 1984 hänestä tuli ensimmäinen mestaruuden jatkoaikamaalilla ratkaissut pelaaja, kun hän upotti maalillaan Ässät ratkaisufinaalissa Porissa varsinaisen peliajan päätyttyä tasan.
A-maaottelupelejä Lehtoselle kertyi paljon vähemmän kuin hän olisi ansainnut. 66 A-maaottelua toi tehot 10+17=27. Arvokisajoukkueisiin hänet nimettiin vain Calgaryn olympialaisiin 1988 ja Moskovan MM-kisoihin 1986. Calgaryssä Ekku teki Suomen siihen astisen jääkiekkohistorian suurimman maalin, kun iski maan ensimmäisen arvokisamitalin, olympiahopean, tuoneen voittomaalin Neuvostoliiton verkkoon. Hän oli tuon Leijona-joukkueen tehokkain pelaaja olympialaisissa 10 tehopisteellään.
Suomen Jääkiekkoleijonaksi Erkki Lehtonen nimettiin vuonna 1991 numerolla 108.
81 JUKKA PELTOLA |
Tappara astui pelinumeroiden jäädytyksissään moderniin aikakauteen 27.9.2024, kun tämä äärimmäinen jääkiekkoilijan kunnia annettiin Jukka Peltolalle ja hänen käyttämälleen numerolle 81. Tähän asti numerojäädytyksen ansainneet pelaajat olivat aloittaneet edustusjoukkueuransa viimeistään 1980-luvulla, mutta nyt harpattiin kerralla 2000-luvulle. Poikkeuksellista on myös tällainen kunnianosoitus näin nopeasti vain pari vuotta aiemmin tapahtuneen pelaajauran lopettamisen jälkeen. Jäädytys oli myös vuonna 2021 valmistuneen Nokia Arenan ensimmäinen.
Jukka Peltola on kunnianosoituksissa erinomainen ensimmäinen edustaja Tapparan vuonna 2013 käynnistyneelle ja hänen pelinumeronsa jäädytyksen aikaan jo yli vuosikymmenen jatkuneelle menestysjaksolle, jonka aikana seura on ollut jokaisella kaudella kotimaisessa sarjassa neljän parhaan joukossa. Jäädytyshetkellä mitalikaappiin oli kilissyt viisi mestaruutta, neljä hopeaa ja yksi pronssi SM-liigasta, sekä kultaa ja hopeaa myös kansainvälisessä Mestarien liigassa. Peltola kapteenina antoi kasvot Tapparan nousulle voittajaksi menestysputken alun kolmen peräkkäisen finaalitappion jälkeen.
Peltolan urapolku on hyvin erilainen verrattuna muihin Tapparan jäädyttämien numeroiden haltijoihin, jotka oli helppo jo edustusuransa alkuvaiheessa nähdä matkalla huipulle. Peltolan kaudella 2007-08 käynnistynyt liigaura sen sijaan kulki vuosia alaketjujen työmyyränä ilman parrasvaloja. Työnteon ja joukkueen sisäisen johtajuuden kautta hän nousi Tapparan kapteeniksi kaudeksi 2014-15 ja pisteillä mitattuna tehopelaajaksi vielä yhtä kautta myöhemmin, vaikka maali- tai pistepörssien voitosta hän ei juuri kamppailutkaan. Mitä tahansa hyökkääjän roolia tai tarvittaessa vaikka puolustajankin tonttia pelannut Peltola muovautui ensin koko Liigan aliarvostetuimmaksi pelaajaksi, mutta harppasi siitäkin vielä yli seurarajojen laajaa arvostusta nauttivaksi voittajaksi.
Tapparan kapteenina Jukka Peltola toimi vuodesta 2014 vuoteen 2021 lukuun ottamatta kahden vuoden käväisyään itäisessä ison rahan KHL-liigassa. Ne kaksi Sibir Novosibirskissä kulunutta kautta olivatkin Peltolan ainoat muualla kuin Tapparassa vietetyt vuodet miehen 15 vuotta kestäneellä uralla. Tapparassa Peltola sai nostaa Kanada-maljan kapteenina 2016 ja 2017; peliuran päättäneessä 2022 mestaruudessakin hän kuului joukkue kapteenistoon.
Peltola on Tapparan pitkässä historiassa kuudenneksi eniten liigan runkosarjaotteluita (623) ja toiseksi eniten playoff-otteluita (136) pelannut pelaaja. Jos lasketaan yhteen SM-liigan runkosarja ja pudotuspelit sekä Champions Hockey Leaguen ja muiden eri Euroopan seurajoukkuekilpailujen ottelut, niin Peltola on 801 ottelullaan kolmanneksi eniten Tappara-paidassa tosipelejä pelannut Janne Ojasen ja Pekka Saravon jälkeen. Tehopisteitä Peltola teki Tappara-urallaan runkosarjassa 103+162=265 ja playoffeissa 28+33=61. Henkilökohtaisissa meriiteissä hänet palkittiin keväällä 2017 pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.
A-maaotteluita Peltola pelasi 31 kappaletta, niissä mukana vuoden 2018 olympialaiset Pyeongchangissa. Muita arvokisaedustuksia Peltolalle ei maaottelu-uralla tullut. Hän on toistaiseksi myös ainoa Tapparan jäädytettyjen pelinumeroiden haltijoista, jota ei ole aateloitu Jääkiekkoleijonaksi. Pelinumeron jäädytyksen aikaan vasta 37-vuotiaana hän myös on selvästi nuorempi kuin aiemmat näitä isoja kunnianosoituksia saaneet yleensä ovat.
Jukka Peltolan jäädytetty 81 ei tarinan mukaan ollut hänen ensimmäinen eikä toinenkaan valintansa uransa pelinumeroksi. Jos tapparalainen jääkiekkohistoria olisi kulkenut toisenlaista säiettä pitkin, Peltolan numero olisi ollut 11. SM-liigauransa alussa vuonna 2008 Peltola kertoi numeron 81 taustan näin: ”Kun pääsin itse valitsemaan numeron ja olisin halunnut 11, niin se oli Tillu Koskelalla. Sitten 21 oli Lehterän Jorilla, 31 on maalivahdin numero, 41 jätin ottamatta kunnioituksesta Helmisen Raipea kohtaan, 51 oli Salmelan Anssilla, 61 oli Juha Kiilholmalla ja Joonas Koskinen oli ehtinyt ottaa 71. Ensimmäinen vapaa ja mahdollinen ykköseen päättyvä oli 81.”