Lopulta Simosen maalista käynnistynyt kellolaskuri pysähtyi 22. helmikuuta Tapparan ja TPS:n välisessä ottelussa lukemiin 188 minuuttia ja 29 sekuntia. Niin pitkään kesti Ilpo Kauhasen huikea nollaputki

Kuopiosta kiekkokartalle ponnistanut Ilpo Kauhanen oli tullut Tapparaan puolitoista kautta ennen nollaputkeaan. Nuorukainen oli pelannut vuodet 1990-93 Kanadassa Ontario Hockey League -juniorisarjassa ja edustanut Suomea kaksissa alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa ja kaksissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ennen kuin palasi kotimaahan ja pelasi kauden 1993-94 ykkösdivisioonassa Jokipoikien joukkueessa.

Kauden päätteeksi Kauhanen pokkasi ensin palkinnon divisioonan parhaana maalivahtina ja lähes heti perään liigasopimuksen Tapparan kanssa. Jaromir Sindel ei ollut onnistunut tolppien välissä odotetulla tavalla ja hänen tilalleen Jari Halmeen aisapariksi tarvittiin taas uusi yrittäjä pitkään jatkumoon, joka oli käynnistynyt Markus Mattssonin lopetettua uransa kauden 1986-87 päätteeksi. Draper, Rautio, O’Neill, Virenius, Helminen, Sindel, Hankela…uutta pitkäaikaista ykkösvahtia ei vain ollut löytynyt.

Kauhasen debyyttikausi liigassa ei ollut tilastollisesti mikään menestys. 1994-95 oli kausi, jolloin Tappara ajautui historiansa pisimpään voitottomaan putkeen ja se näkyi maalivahtien tilastoissakin. Positiivista oli kuitenkin se, että Kauhanen onnistui ensimmäisenä suomalaisvahtina sitten Mattssonin valtaamaan selkeän aseman joukkueen ykkösvahtina Halmeen edessä.

Seuraavalla kaudella Tappara oli joukkueenakin paljon parempi, ja sen myötä Ilpo Kauhanenkin sai hetken paistatella päivää kaiken jääkiekkomedian huomion keskipisteenä.

Kerta toisensa jälkeen hanskakäsi koppasi kiekon vuorenvarmasti, jalkapatja ohjasi kumin vaarattomasti kulmaan tai kiekko jäi syliin putoamatta takaisin peliin Ässä-hyökkääjien uudelleen lyötäväksi. Kertaalleen avauserässä kiekko pomppi jo Tapparan maaliviivalla maalivahdin selän takana, mutta jollakin käärmemäisellä taikuudella Kauhanen pelasti sen vielä takaisin peliin.

Toisesta erästä lähtien Hakametsän yleisökin tajusi, mitä oli tapahtumassa. Jokainen Kauhasen torjunta nostatti edellistä suuremmat aplodit ja torjunnoista parhaimmat saivat yleisön huutamaan rytmikkäästi kuorossa Ilpon nimeä.

– Onhan ne kannustanu meitä tosi hyvin koko kauden ajan, mutta ensimmäistä kertaa nyt oikein syttyi koko halli. Kaiken lisäksi oli niin paljon porukkaa hallissa, niin kyllä se tuntui tosi mahtavalta, Kauhanen vastasi tv-haastattelussa Rale Koiviston kysymykseen pikkupojan unelmasta, jossa täysi jäähalli huutaa omaa nimeä.

Kannustus siivitti maalivahdin entistä parempiin esityksiin. Eräässä tilanteessa Ässien Olli Kaski pääsi nousemaan Tappara-puolustuksen keskeltä yksin kohti maalia, Kauhanen ponnisti useamman metrin vastaan haastamaan Kaskea, joka lähti kiertämään oikealle, yhä pidemmälle ja pidemmälle, mutta Kauhanen pysyi mukana ja pelasti maalin lopulta heittäytymällä pää ja kädet edellä poikittain jäähän kuin jalkapallomaalivahti. Kiekon sulkiessaan kassari oli jo hyvinkin kolme metriä ulkona omalta alueeltaan maalin sivussa!

Kahden erän jälkeen torjuntoja oli kasassa 19, ja samaan aikaan Tappara oli hankkiutunut neljän maalin johtoon. Päätöserään jäi jännitettäväksi ainoastaan Kauhasen mahdollinen ennätysnolla. Kolmannessa erässä Tapparan kenttäpelaajat auttoivat maalivahtiaan kaikin tavoin, keskittyivät puolustamaan tarkasti ja hyökkäsivät vain äärimmäisen harvoin. Ässät sai erässä vain kuusi laukausta kohti Kauhasta, ja tämä torjui nekin kaikki – vaikka omien sanojensa mukaan pari kertaa kävikin tuuri, kun hän ei edes tiennyt mistä laukaus tuli. Kolmas peräkkäinen nollapeli!

– Tuntuu ihan uskomattomalta, ei koskaan edes ajatellut että näin voisi käydä. Mutta nyt ne nollat on jo historiaa eikä ne auta yhtään kun seuraavaksi on vastassa TPS, Ilpo analysoi realistisesti PTV:n haastattelussa.

Jälkikäteen Kauhanenkin varmaan myöntää, että putken kestävyyden arvailu toi otteisiin hirvittävästi lisää tärinää. Jännitys laukesi kuitenkin jo lähes heti kättelyssä. Ensimmäinen laukaus kohti maalia lähti 50 sekunnin pelin jälkeen suunnilleen siniviivalta turkulaisten Miika Elomon vetäessä heppoisella rannelaukauksella vain “sinne päin”, mutta kaikkien yllätykseksi ja pettymykseksi helppo laukaus ohitti Ilpo Kauhasen hanskakäden. Elomon liigauran ensimmäinen maali tyhjensi Hakametsän ilmapiirin sähköisen latauksen kuin vappupallon.

Rale Koiviston telkkarihaastattelussa Kauhanen kertoi jo etukäteen käsitelleensä asian.

– Ei mene fiilis, jos ja kun se yksi maali menee taakse. Siitä tässä on puhuttu, että sen ei pidä antaa vaikuttaa ollenkaan, koska joka tapauksessa se menee joskus ja sitä ei kannata ajatella. Ei edes sitä, vaikka se olisi helppokin maali. Se on unohdettava samantien ja keskityttävä tulevaan.

Nollaputki katkesi siihen, mutta loputkin ottelusta synnyttivät uutta Tappara-legendaa. TPS iski toisessa erässä minuuttiin kaksi maalia ja karkasi jo 3-0 -johtoon, mutta kirvesrinnat eivät luovuttaneet. Ari Haanpää kavensi vielä samassa erässä, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta kiri näytti jäähän torsoksi. Kunnes ajassa 59.02 Valeri Krykov kavensi Kauhasen seuratessa peliä jo vaihtoaition puolelta. 19 sekuntia myöhemmin – maalivahdin edelleen tehdessä tilaa ylimääräiselle kenttäpelaajalle – Timo Jutila tasoitti ja vei pelin jatkoajalle. Sitä pelattiin kolme minuuttia, kunnes Markus Oijennus iski kiekon jälleen Fredrik Norrenan selän taakse ja sinetöi kirvesrintojen uskomattoman nousun.

Yhteensä Saksassa on vierähtänyt siis jo kahdeksan kautta. Keväällä 2007 plakkariin kolahti myös uran ensimmäinen mestaruus, kun Mannheim vei paikallisen tittelin.

Kauhasella saattaa siis hyvinkin olla toinen mielipide Seppo Rädyn kuuluisaan kommenttiin kyseisen maan laadusta.